Liebster Award.

Kiitos tunnustuksesta, Mummo ja koira! Tämän myötä sain uuden, mitä aidonmakuisimman blogituttavuuden. Käykää tekin kurkkimassa!

Ideana Liebster Award-haasteessa on:
1. Kiitä tunnuksen antanutta bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkitä 11 Liebster Award-tunnuksen saavaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä valitsemillesi blogeille.

Mummolla oli meille hyviä kysymyksiä:

1. Mietitkö tarvikkeita ostaessasi esim. lankoja, miten ne on tuotettu?
– Mietin. Lankavaraston huvettua olen päättänyt suosia enemmän suomalaisia lankoja.

2. Suositko kotimaisia tuotteita käsitöissäsi?
– Kyllä, mahdollisuuksien mukaan. Nykyään luen kotimaiseksi myös espanjalaiset materiaalit, mutta yllättäen en ole löytänyt esimerkiksi vastuullisesti tuotettujen kankaiden verkkokauppaa, vaikka Espanja on Suomea merkittävämpi vaatemahti. Vaikka ihmisten ekologisuuskäsitys onkin about Suomen 70-luvun tasolla, olen silti yllättynyt. Kun tarvitsen kankaita, aion tilata ne Suomesta käyttäen muutaman kuukauden välein vierailevia sukulaisia kuriireina.
3. Mistä ostat useimmiten käsityömateriaalisi; verkosta/lähimarketista/erikoisliikkeestä?
– Minun ei ole tarvinnut ostaa materiaaleja käytännössä ainakaan pariin vuoteen. Joululomalla tosin ostin Lankamaailmasta paitamatskut! Mutta yleensä teen armotonta vertailua ja tilaan netistä. Täällä asuessa koen sen helpoimmaksi, sillä en niin nauti liikkeissä kiertelystä ylipäätään, ja täten pystyn antamaan rahani Suomeen.
4. Ostatko käsityölehtiä/-kirjoja vai teetkö oman mallin mukaan?
– Tilasin pari kuukautta sitten Ottobren, mutta muuten en ole tilannut lehtiä vuosikausiin. Kierrätysompelua olen harrastanut jonkin verran mutulla materiaalien muodoista ja saatavuudesta riippuen. Uusista materiaaleista ommellessani käytän useimmien kaavoja tai muuta ohjetta.
Neuloessa käytän yleensä netistä (ostettuja) ohjeita. Sovellan niissä jotain usein itsekin, tai teen kokonaan omana improna.
5. Lempikäsityökirjailijasi?
– Veera Välimäki. Ihailen Veeran mielenkiintoisia rakenneratkaisuja, mutta myönnettäköön, että useimmat mallit ovat makuuni liian koristeellisia. Lemppari silti, koska Veeran neuleita on aina hauska tehdä!
6. Mikä on mieleisesi käsityötapa; neulominen, virkkaaminen, ompeleminen tai joku muu?
– Ykköstä on vaikea valita. Eniten neulon, mutta nautin myös ompelusta.
7. Oletko haaveillut käsityöyrittäjyydestä?
– Aina.
8. Kirjoitatko muita blogeja?
– Tätä vain.
9. Tykkäätkö ruuanlaitosta ja leipomisesta?
– Voi kyllä 🙂 Ja ruuasta ja syömisestä nam!
10. Teitkö uudenvuodenlupauksen?
– No kyllä ja ei. Harrastan itsereflektointia aika säännöllisesti muutenkin, ja otan silloin tällöin pieniä fokuksia milloin mihinkin. Ajattelin tänä vuonna päästä torkuttamisesta eroon. Se on ehdottomasti suurin paheeni ja iso juttu, koska olen lapsesta asti kasvanut aamuvätystykseen ja nukun erittäin sikeästi. Olen luontainen yövalvoja ja aamun torkku, mutta ei-loma-aikana menen kyllä aina ajoissa nukkumaan ja pyrin pitämään rytmin myös lomisin, koska mistään ei tule mitään, jos en saa nukkua tarpeeksi. Kuitenkaan, jos herään ennen kellon soittoa luotevasti, en ole muistaakseni kertaakaan noussut ylös; hyvää nukkumisaikaahan on vielä jäljellä! Tämä ei kannata koskaan. Kello soi aina kesken parhaan unen, ja sitten on vaikeaa. Mutta tämä täytyy jakaa: poden parhaillaan jetlagia ja nousin päättäväisesti jo seitsämältä, vaikka viikonloppuaamun herätys oli vasta kymmeneksi. Olen tuntenut itseni voittajaksi koko päivän! Luontaisille aamuvirkuille tämä lienee oudon puhetta, mutta minulle heräämistaistelu on tosiasia joka päivä.
497b40cf8cb0bc18d85d2748e69a3cdba47de3b59f6cafe686b1bfe10d43caa2
11. Aiotko pitää sen?
– Aamu kerrallaan, välillä asiaankuuluvasti takapakittaen.
En tällä kertaa jaa tunnustusta edelleen kenellekään tietylle, mutta napatkaa tekin vaikka nämä samat kysymykset. Mun mielestä oli tosi hyvät ja ansaitsevat tulla vastatuksi toistekin!

Minä niin hyvälle mielelle!

Voi kiitosten kiitos, Eini! Ei olis parempaan saumaan voinut sun ilahdutuskirje tulla. Mulla on ollut tästä viikosta vähän määh-fiilikset, mutta kaikkosivat kaikki, kun kirjeesi avasin! ❤ Mistä tiesit, että tumma minttusuklaa on mun ikilempparia? Hymykin oli korvissa, kun luin sun saatekirjeen! :—–)

Äh, nyt ei tuo parhauskortti mahtunut kunnolla kuvaan, mutta siinä lukee ”Neulon nyhrään syherrän syhrään ja kaikki on hallinnassa…” Aivan verrattoman symppis! Suomenkieli. ❤ Sata pistettä Eini sulle ilahdutustehtävässä onnistumisessa!_DSC0064

 

Ilahduin ja edesilahdutan bloggaajakavereita.

Jeii, superauttavainen Eini Silmukoilla-blogista muisti neulenurkkaani haasteella. Kiitos! Lämmittää. ♥Ilahdutabloggaajakaveriahaaste

Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:
  • Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!
  • Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
  • Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. 🙂

Heitän pallon Liinalle & Sennille, kun ne kutimoi ja kirjoittamoi aina niin mukavasti ja mulle tulee siellä aina mieli hyvä.

Kuin kotiinsa tulisi.

Eilen elettiin hyvin erikoisia ja mukavia aikoja Neuloo ja purkautuun kommenttilaatikossa. Ensin tiluksille eksyi ihminen, joka on suunnitellut ihanan kuosin kierrättämääni paitaan, ja sitten sain vielä mitä lämmittävimmän tunnustuksen Harakan lauluja -blogista. Absolutely superlative! Olen vieläkin ihan vötelönä tästä kunniasta, KIITOS! Minusta tuntuu eriskummalliselta miettiä, että näitä avautumisia ja välillä rytöksiäkin katselee muutkin kuin minä ja mun äiti. Haluaisin heti antaa pokaalin takaisin, sillä tunsin samantien olevani kotona huuhtouduttuani puolisentoista viikkoa sitten Harakan laulujen rantahietikolle.

Seuraava pätkä on suoraan Ilosofiaa-blogista (joka on muuten myös ihana.)

”Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.”

Kuinka vaikeaa on valita vain kolme virtuaalikotia, kun mielessä olisi vaikka kuinka monta lisää! Tässä on kuitenkin kolme, joissa minulle tulee aina vähintään yhtä hyvä mieli kuin tästä kuvasta:

perunat

Juoksevat perunat.

Kutimointia: Kaunista, ytimekästä kieltä, hyvää huumoria, ihania neuleita, sinniä ja harmaansävyjä <3! Muistan ensimmäisen kerran, kun tajusin olevani Sivukirjasto-ihmisen neulekamarissa. Tuli oikein hätä, että nyt jää jotain hienoa lukematta, jos en äkkiä ahmaise kaikkea. Käykää! Bonus: rakastan myös ulkoasua. Mistä noita saa.

Prosessineuloja: Taattu hymy ja käsityökuolaus. Aivan ihana paikka.

Tikkunuottasilla: Veikeänviekoittelevia kielenkiemuroita ja kursailematon, elämänmakuinen tunnelma. Pidän niistä kaikista.

Tunnustus ja tapojani.

Silmukan saalistaja muisti minua tällaisella pokaalilla. Kiitos! 🙂 Tehtäviini kuuluu nyt siis kertoa viisi oudoiunta tapaani ja jakaa palkinto eteenpäin 15 inspiroivalle blogille. Tälle kertaa kuitenkin olen tosi, tosi tylsä ja jätän palkinnon tähän, sillä hän oli jo muistanut niin kovin monia minunkin lemppareista. Haluan kuitenkin henkisesti antaa sen ainakin kaikille, jotka tuolta sivupalkistani löytyvät!

En tiedä, miten outoja nämä tapani ovat, mutta tapoja ainakin. Tässä:

1. Näen joka paikassa naamoja kaiken aikaa eli minulle on vuosien mittaan kehittynyt lähes yliherkkä Faces in places -tutka. Elämä ei ole enää samanlaista kuin ennen.

facePossu koululta. Samoista ovista löytyy myös kivoja ankkoja ja elefantteja. 🙂

2. Minusta on aina tosi tärkeää, että kattila on oikean kokoisella levyllä ja jos se on vähänkin epäkeskosti, koen velvollisuudekseni oikaista sen. Tapa juontaa juurensa seiskaluokalle. Muistan vieläkin kotsankirjan havainnollistavan kuvan hukkalämmöstä.

3. Tämä ei varsinkaan mikään outo tapa, mutta tapa kuitenkin. Jätän lautaselle aina viimeiseksi suupalaksi niitä parhaita juttuja, koska olisi ihan liian antiklimaattista päättää ateria yhtään vähempään.

4. Jos vieraassa paikassa on vessapaperirulla niin päin, että paperi tulee alhaalta, saatan joskus ihan vain itseäni varten kääntää sen toisin päin ja palauttaa sitten entiselleen. Se vain tuntuu niin oudolta, jos paperi tulee alta. Ja on tärkeää palauttaa alkuasetukset, koska en halua uhmata isäntäväen toimivaksi havaitsemia vessapaperitapoja.

5. Kammoan pieniä sähköiskuja. Tai ehkä ennemmin sitä, että tiedostan liian tarkkaan, mistä voi tulla valokaaret näpeille. Kävelen yleensä melko nopeasti, jolloin perässä tulevat ihmiset lähestulkoon törmäävät minuun koululla, kun lamaannun Jamkin käytävien väliovien edessä. Kammo on onneksi ahkeran harjoituksen tuloksena hieman lieventynyt. Työskentelen nimittäin vaateliikkeessä, jossa on metalliset pöydänpinnat ja muovipusseihin yksittäispakatut vaatteet pahvilaatikoista purettavana. Inhoan napsuja niin paljon, että maadoitan aina itseäni lantiolla metalliseen pöytään purkaessani pahvilaatikoiden sähköistämää vaatekuormaa lattialta.

Liebster.

liebster-blog
Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.
 
Säännöt:
 
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
 
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Vastaa kysymyksiin omassa blogissasi.
 
3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.
Silmukan saalistus -blogista muistettiin minua jo vähän aikaa sitten tällaisella ja olin ihan ymmyrkäisenä. KIITOS! Lämmittää kovasti. 🙂

 Myös minun on vaikea keksiä vain viittä tunnustettavaa blogia, kun mainioita on niin paljon. Mutta tässäpä näitä raadin perusteluineen:
Perspiraation multihuipentuma: Timo kuntoon! Selän ja ihmisen kuntoutusta liikkuen ja ruokavaliolla + hyviä musasuosituksia. 🙂 Timon projektista tulee myös dokkari, tsek traileri!
Unicord: Kauniita neuleita ja hyvä meininki.
Puikkomaisteri: Suorasanainen neuleblogi. Tykkään.
Knit it nerdy: Kauniita neuleita, hyviä ajatuksia ja hyvä meno.
Pura se!: Luova ja freesi meno! (Plus pisteitä urlista.)
Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
Jälkeläisen loiskautukset ja edesottamukset (mm. puhumisesta ruoka suussa: ”Laita ruoka hiljaseen suuhun.”)
No hyvä ruoka, tottakai.
Liikunta. Vihdoinkin löysin sen.
Kun lankaa on täsmälleen oikea määrä neuleeseen.
Tanssiminen, tanhusiskot ja sitä myöten yhdistyspuuhat.
Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
Riittävästi unta.
Paljon valoa.
Säveliä, joko kuvitteellisia tai oikeita.
Askelia.
Hyvän asenteen muistamisen.
Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
Chuck Palahniukin kirjat. Seuraavaksi pitäisi ottaa lukuun Fight Club.
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille.
Katariina Kyrölä, Hannele Harjunen: Koolla on väliä! Lihavuus, ruumisnormit ja sukupuoli.
Richard Bach: Lokki Joonatan.
Astrid Lindgren: Vaahteramäen Eemelit.
Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
Katatonia (laulu, lyriikat ja äänimaailma.)
Devin Townsend eri projekteineen (musiikille omistautunut mies, jolla äärimmäisen hyvä asenne.)
Tsuumi Sound System (Kansanmusiikkiperinteen huolellista tuuletusta. Suoranainen kulttuuriteko.)
Aivan yleisesti kasa progemetallibändejä. (Teette hyvää työtä.)
Rokkitähtinörtti (pitkäjänteisyys ja rakkaus musiikkiin ilostuttaa joka päivä.)
Viisi materialistista joululahjatoivetta:
Joulu meni jo eikä uutta ole lähiaikoina tulossa enkä oikeasti keksi yhtään mitään aineellista, mitä tahtoisin. Saatte siis viime joulun toivelistan:
1. Toivoin, etten saa mitään tavaraa.
2. Paitsi lumilapion. Ja se oli jees.
3. Enemmän aikaa tehdä asioita Jälkeläisen ja isovanhempainsa kesken.
4. ISOn Tanhuujien jäsenyys.
Viisi lempiruokaasi:
Rokkitähtinörtin kanakastike ja uunikasvikset.
Saman tekijän lohi pähkinöillä ja tulisehkolla kastikkeella.
Isäni tekemät lihapullat.
Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
Etelä-Amerikka, ympäriinsä
Aasia eri kolkkineen
Islanti
Pohjoismaat, kattavampi reissu
Itä-Eurooppa

Oikeastaan ei haittaisi jäädä vaikka vähän pidemmäksikin aikaa mihin tahansa.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:
Utelias.
Innostuva.
Epäpelottava.
Avoin.
Tuskastuva.

Viisi asiaa, joista unelmoit: 
Että näkisin Jälkeläisen joka päivä. Isänsä unelmoinee samasta. Joten kaikki aikanaan. 🙂
Että Jälkeläinen säilyttäisi hurjan mielikuvituksensa ja uskalluksensa olla sellainen, kuin on, myös aikuisena.
Vapaaehtoistyöstä Jälkeläisen kanssa jossakin köyhässä maassa.
Että monempi ihminen tuntisi itsensä arvokkaaksi ilman ehtoja.
Että löytäisin sen kielen päällä olevan ajatuksen siitä, miten yhdistää mielenkiintoiset asiat työksi, jota voisin tehdä joka päivä.
Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:
1. Kun asiat eivät mene, kuten haluamme, meillä on tilaisuus oppia jotakin uutta.
2. Aina ei voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu. Mutta aina voi valita, miten asennoituu.
3. ”Koskaan ei ole myöhäistä olla ihminen, joka olisit halunnut olla.” George Eliot (Mary Ann Evans)
4. Älä anna pelon tehdä valintojasi.
5. Tee tilaa tärkeille asioille ja poista merkityksettömät. Ja jos niitä ei voi poistaa, ks. kohta 2. 🙂