Boleroke-pulma.

Meillä on käynyt satumainen mäihä, sillä täällä Sant Cugatissa asuu Rokkitähtinörtin äidin ystävä (nyk. meidän ystävä), joka oli järjestänyt meille mm. aivan ihanan asunnon keskeltä kaupunkia, ja vieläpä puoli-ilmaiseksi yleiseen hintatasoon ja asunnon kuntoon (remontin jäljiltä) nähden. Roser on myös vienyt minua kävelylle ja sivistänyt alueen historiasta, ja auttanut kaikessa mahdollisessa muussakin. Pieni neulekiitos on siis enemmän kuin paikallaan.

Kerroinkin viimeksi käyneeni ostamassa kulman kaupasta vähän materiaalia. Googlasin ja Rävelsin, ja löysin kivanoloisen ohjeen. Helppo ku mikä: pelkkä suora pala, jossa hihansaumat. Mutta aika ärsyttävä se on, sillä kaaviossa on kaksi virhettä ja jo aloitus oli hämärä, eikä vastannut kuvaa yhtään. Sovelsin. Eikä kuvioon kuulu tuollaista siksak-raitaa, jonka kaaviota seuraamalla saa. Ei se ruma ole, mutta en suorastaan halua sitä. Ohjeen virheet hoksattua ei kovin vaativaa olisi vain jättää niitä huomiotta ja neuloa oikein, mutta emmä tiiä. Alkoi tympäisemään!

tymph

Olen vähän kyllästynyt kolmiohuiveihin, mutta sellainen olla ihan fiksu lahjana. En tunne Roserin hattumakua, joten pipo voi olla liian riski. Anopike antoi hälle juuri sukat, joten nekään eivät tule nyt kyseeseen. Lanka on tätä Dropsin Alpaca Silkiä. Mitä te tekisitte? Onko teillä jotakin vakiolahjaa, joka toimii aina?

Mutta hei, on myös hyviä juttuja! Esim. nämä espanjalaiset biojätepussyt! Miten käteviä, katsokaa! Materiaalikin on kestävää eikä sitä liurua, joka alkaa maatumisen jo roskisämpärissä kahdessa päivässä, ainakin meillä. Nyt tiedän, mitä annan tänä vuonna rakkaille joululahjaksi.

 

Läppärinsuojuksen suojus, kahdesti.

Saatte vielä ihan tämän verran katsella tuota keltaista kangastani, sitten lupaan jo näyttää teille jotain muuta!

Ommeltuani keittiöolkkariin kapan, jäi kangasta yli vielä vaikka mihin. Tulin vilkaiseeksi jämistä virkkaamaani läppärinsuojusta ja siitä se ajatus taas. Jos olisi pidettykin tänä vuonna Rumaläppärilaukkuvaihto Rumasukkavaihdon sijaan? Mä olisin kyllä osallistunut tällä. Ettei menisi ihan parjaamiseksi, suojus kyllä pelitti ihan kivasti ja menihän siihen n. 100 g jämiä.

ennenNo emmä tiiä. ..No on se kyllä aika kamala.

ennen2

 

 Läppä taitettiin ihan vaan massakan sisään ja se pyrki aina laukkukannossa ulos. Tätä mun innovaation tasoa taas. Huoh.

Tajusin olevani kohta päällystämässä virkattua suojusta jollain kivemmalla.

Ensin yritin helposti ja tein sille päällisen verhokankaasta. Taistelin vetoketjun paikalleen ja totesin, että vähän jäi lopputulos kaivelemaan. Suuaukko oli sen verran mittainen, että aavistelin vetoketjun syövän ennen pitkää koneeni pinnan. Ulkokangas oli napakka ja virkattu sisus pyrki rullaamaan koneen uidessa kohdalleen, sillä koneeni kulmikkaat nurkat ottivat kiinni virkkuun verkkotekstuuriin ja pakottivat sisuksen makkaralle. Harsin vuorin ja päällisen toisiinsa, mutta siltikin pyngersi. Siihen on varmaan joku syy, miksi vakiintuneempi tyyli läppärilaukuissa on ulottaa vetskari useammalle sivulle. Mutta hei, kantapään kautta menee parhaiten perille!

suojaAnnan tästä itselleni kouluarvosanan 7 ½. Kangas kiva, vetskari kiva, ompelujälki ei niin kiva, lopputulos ihan ok-käytettävä, jos ei paremmasta tiedä.

Ajatus osoitti kuitenkin potentiaalia riemunkiljahduksiin, joten purin suojuksen seuraavana päivänä aikeenani palata sen pariin järeämmillä aseilla. Tällä kertaa minulla olisi vuori ja tarranauhaa, enkä epäroisi käyttää niitä.

uusi3

Huomattavasti parempi!

uusi1Jotain mustaa halusin mukaan, joten käytin tarranauhaa. Koukkupuolta oli vain valkeana, mutta tämä ei nyt haittaa.

uusi2Sijoitin mustan nauhan niin, että sitä jää hieman näkyviin.

uusi4Nyt minä olen tyytyväinen ja kiljahdan vähän riemusta.

..Muuten, koen otsikoinnin aina tosi hankalana. Blogin kanssa tosin vaikuttaa osuneen nappiin sisällön kanssa. Toinen sopiva olisi voinut olla ”Tekee kaikki käsityönsä kahdesti.” Paitsi jotkut läppärinsuojukset kolmesti.

Molempiin suuntiin neulotut sukat.

Aina ei huvittaisi, mutta joskus vaan pitää. Jälkeläiseltä oli loppua sukat, joten tartuin viitsimättömyyttäni haaroista ja otin erääseen illanviettoon välineet mukaan. Langanlopuista sikisi hyvä mieli ja sukkapari. Usein kyllä kannattaa tehdä asioita, jotka ei heti huvita.

Mutta jännästi elin taas menneessä ja tein sukista yhtä raitaa liian lyhyet. Varpaista aloitetut on kuitenkin onneksi tosi kätevä purkaa oikeasta kohdasta saksilla, joten valkoisen pätkän lisääminen ja jälleen parin sinisen myttysen neulominen uudeksi kärkikavennukseksi oli yhtä iloa. Otsikko ei siis viittaa mihinkään uuteen, fänsiin tekniikkaan. Eihän noista mitkään kukkaset tullut, mutta ihan soivat pelit.

raitasetAnarkistilapsen aamupala-asento.

Panttaamisvalaistuminen ja sammakkohousut.

Hankin ”kaikkeen sopivaa, vauvanvaaleanpunaista balansoivaa, vähän uniseximpää ja omaa silmää miellyttävämpää” vihreää velouria puoli metriä viitisen vuotta sitten aikeenani tehdä siitä joko vaippoja tai silloiselle vauvalle housut, mutta mitä tuli taas jälleen kerran huomattua? Älä hilloa kivoimpia kankaita siksi, ettet raski niitä käyttää vielä paremman idean toivossa ja/tai koska oli niin kallista. Vuosia myöhemmin kangas onkin ihan tavallista ja lapsen venyttyä sitä on ihan liian vähän mihinkään järkevään ja jes, miten kannatti ihan uutena sitä tilata ja jättää vuosiksi käyttämättä.

Muutenkin olen huomannut pantanneeni esimerkiksi sillä hetkellä kivoimpia väriyhdistelmiä (!!!) myöhempiä projekteja varten, mutta sitten sitä vaan ihmeesti aina tulee uusia, jotka kiinnostavatkin enemmän. Ja toteutettua voi tulla vain jotain B-tasolla innostavaa pelkän langan- tai kankaantuhoamisen vuoksi. Loppujen lopuksi ne kaikkein eniten kiinnostavat ideat voivat sitten jäädä kokonaan käyttämättä. Ei enää. Loppuvuoden opiskeltava asia olkoon siis inspiroivimpien ideoiden ja materiaalien käyttäminen sillä hetkellä, kun ne sytyttävät!

..Mutta takaisin helikopteriin. Olin vankasti päättänyt tehdä velourista housut Jälkeläiselle ja leikkasin ne väkisin. Vaakasuuntaan.

Peruslökärit, SK 1/2009. Koko 110.

0c04e-samma2

Parittoman sormikkaan sammakko pääsi koristamaan lahjetta. Tosin noin tunti housujen valmistumisen jälkeen aukesi niistä polvi traagisessa hiekkamäkionnettomuudessa (sisälsi polkupyörän ja laastaria), joten sammakko hypännee ylemmäs paikkaamaan aiheutunutta tuhoa.

Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja. Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet!

d0f4d-dsc_5027Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä ja ostaa ohjeen sitten kannatuksen vuoksi myöhemmin. Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

d6797-dsc_5063Ilmeeni, kun.

26294-dsc_5071..Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Minustako elokuvien ystävä?

Nyt ei millään tavalla liity käsitöihin kirjoitukseni, vaan elokuviin. Kaipaan vinkkejä.

En pidä elokuvien katsomisesta. Nyt se on sanottu. Välttelen sitä mahdollisuuksien mukaan, mutta aina silloin tällöin tulee sosiaalisia tilanteita, joissa parempi toleranssi olisi kohdallaan. Se, että tiedän muiden tahtovan katsoa elokuvaa ja että minun oletetaan olevan mukana, laukaisee useimmiten henkisen allergisen reaktion. Enkä halua olla ilonpilaaja. Haluaisin osata viihtyä tai edes tuntea oloni neutraaliksi. Toki aina voi poistua paikalta, mutta se ei harvoin porukassa ollessa tunnu kovin houkuttelevalta.

Listasin ongelmaa havainnollistaakseni muutamia asioita, joista en elokuvien katselussa pidä.

  • Elokuvatilanne tulee usein eteen, kun olen jo tehnyt päivän työt eli olen jo valmiiksi hieman väsynyt. En siinä tilassa yleensä jaksa enää tutustua kymmeneen uuteen ihmiseen ruudulla, opetella heidän nimiään ja elämäntarinoitaan ja arvuutella heidän agendojaan ja elokuvan seuraaminen on hyvin raskasta, oli genre mikä hyvänsä.
  • Koulun ja kahden työn viedessä paljon aikaa pimeässä istuminen ja toisaalta hiljaa oleminen porukassa parin tunnin ajan ei yleensä ole se, mitä haluaisin tehdä, kun näen muutenkin kavereita koulun ulkopuolella ani harvoin.
  • Tylsistyn elokuvissa äärimmäisen nopeasti etenkin tilanteissa, joissa ei voi samalla neuloa.
  • Siitä seuraa, että mietin jatkuvasti, milloin elokuva loppuu. Haluaisin valita olla tyytyväinen missä ikinä olenkin, mutta elokuvien aikana se on valtavan haasteellista. Toisaalta se on siksi valtavan hyvää mindfulness-harjoitusta.
  • Olen pitänyt vain parista-kolmesta elokuvasta ja itse sisältöön pettymisen riski on huomattava.
  • Harvoin kuitenkaan petyn niin paljon, että haluaisin palata siihen myöhemmin keskusteluissa.

4b331-imagesMinä elokuvissa. [kuva]

Minulle ehdotettiin jo siirtymistä lyhytelokuviin, mikä oli minusta aivan mahtava neuvo! Kuinka sosiaalista olisi, jos kaikki porukassa näyttäisivät vaikka pari lempparilyhäriään ja niistä sitten keskusteltaisiin. Jo tämä neuvo vie varmasti eteenpäin.
Osaatteko yhtään eläytyä tilanteeseeni ja olisiko jollakulla vinkkejä, kuinka sitä voisi kohentaa? Mahdollisesti jopa (lyhyt)elokuvasuosituksia? Pidättekö elokuvien katsomisesta luonnostaan?

Eliina-huivi.

No oli jo aikakin, että Eliina!

Ravelry tiesi kertoa, että huivi on aloitettu viime vuoden syyskuussa. Muistan aloittaneeni sen työnimellä ”simppeli luentoneule” ja edistyneeni kerän verran vauhdilla. Kunnes tenkkapoo. Kouluprojekti alkoi potkimaan tosissaan eikä teorialuentoja ollutkaan kuin kourallinen.

d3674-dsc_31925 mm puikot
Drops Alpaca 7238
146 g
Ohjeen voi ladata PDF:nä joko suoraan Lankakomero-blogista tai Ravelrystä.
(Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että sössin keskisilmukan kanssa.)

666a9-dsc_3203Alpakka on aina niin nättiä..

Kuljetin huivia koko syksyn mukana joka paikassa väkisin, vaikka tiesin voivani neuloa vain hetken. Enemmän sekin on eteenpäin kuin ei mikään. 🙂 Ohje oli kuitenkin oikein selkeä ja voin hyvin kuvitella käyttäväni sitä uudestaankin. Uskallan suositella.

Reunuskaavioon päästyäni tuntui ajoittain erittäin turhauttavalta, kun en muistanut, mihin olin viimeksi jäänyt ja kartanlukuun kului suurin osa ajasta. Taisinpa ryydittää tekelettä myös voimasanalla. Vaan onneksi sain flunssan! Sen verran ärmäkän, ettei kykene kouluun, mutta sen verran lällärin, ettei jaksa maata koko päivää. Yritin ensin tehdä englannintehtäviä, mutta keskittymiskyky ei riittänyt. Kaivoin neuleen pussista tuntien syyllisyyttä. Onneksi tunne vaihtui iloksi viimeistään yhdistäessäni viimeisen ketjusilmukkaketjun kahteen viimeiseen silmukkaan ja katkaistessani langan. Jjjes! (Ja äkkiä niistämään.)

de321-dsc_3228Syksyn lemppariväri. Tällä huivilla minäkin opin käyttämään vihreää.

 Dropsin Alpaca taitaa ansaita arvonimen Lempilanka. Olen tehnyt siitä vaikka mitä eikä se petä koskaan. Se tuntuu aina yhtä ihanalta ja neuloutuu kauniisti. Värikarttakin on ihan mieletön ja hinta sopiva. Rakastan tätä lankaa.

Minulta muuten tiedusteltiin tänään, millä hinnalla neuloisin vastaavan huivin. Materiaalithan eivät tällaiseen maksa kuin 15e, mutta millaisen hinnan laittaisitte työlle? Hämmentävä kysymys, en yhtään osannut laittaa hintalappua harrastukselle.

9bc75-dsc_3159

Yleensä suosin KnitPron puisia vaihtopäitä, mutta kokeeksi ostin nämä akryyliset. Siinä missä puiset saavat minulta arvion ”Taivas maan päällä, jos eivät irtoilisi hylsyistä”, suon näille lauseparin ”Niin no. No niin.” ..No, eivät ne ihan kaameat olleet, pitoa vaan oli makuuni liikaa. Joku tykkää varmaan enemmänkin niiden tuntumasta. Tai ehkei se vain käynyt alpakan kanssa yksiin. Mene ja tiedä – mikäli joku haluaa kokeilla 5 mm akryylejä, saa ne minulta 80 cm tekeväksi kaapelin kera postien hinnalla. Mahdollinen uusi omistaja voi esim. kommentoida tahi lähettää sähköpostia neuloojapurkauu@gmail.com. 🙂

edit: puikot varattu!