Hiuskokeilu: no-poo + käänteinen kasvatusmetodi.

Postaus pitkästa aikaa! Hei vaan. Kirjoittajalla on ollut yllättävän haipakka kevät, mutta pelkästään hyvien kiiruiden kanssa! Olen vertaillut kouluja jälkeläiselle, muuttanut isompaan kämppään (koska Maailman Reippain Tyttö muuttaa luoksein kesällä JJJES!) ja tietysti yrittänyt töissä oppia enemmän tajuamaan, että miten mun työtä tehdään. Välillä tuntuu, että liikkuvia osia on tuhat yhtä aikaa (ja onkin), ja ettei niitä pysty mitenkään sisäistämään. Silloin pitää käydä tekemässä joku urkkariekkuminen ja palata sorvin ääreen uudella päällä, ja kehittää vapaa-ajalle ajatukset työstä poisvieviä prokkiksia, kuten neuleita, voimailuja ja milloin mitäkin veitsistäinnostumisia, joiden aikana tietysti googletetaan ihan kaikki mahdollinen kulloisestakin aiheesta.

Tällä kertaa kiinnosti tukka! Mitähän mä oikein viime viikolla googlasin.. ehkä jotain hiustenleikkuuohjeita oman päänsä siistijöille, kun alkoi olemaan niin petolinnunperse puolen vuoden jälkeen. (Lopussa linkit löydöksiin.) Tuli matkalla vastaan tällainen ihmeellisen kuuloinen päänroikotusmetodi hiusten pikakasvatukseen. Kuulosti niin hämärältä, että pitihän se kokeilla.

670px-Use-the-Inversion-Method-to-Grow-Hair-Step-5

Wikiin..

Wiki How neuvoo ensin hieromaan päänahkaa ja sitten riiputtamaan, mutta mä oikaisin ja yhdistin asiat, enkä käyttänyt kyllä öljyäkään. Ja kyllä, ihan selvästi mun hiukset kasvoi jonkun 2-3 senttiä tänä aikana! Heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen päänahkaan jäi sellainen mukava verenkierronkuhiseva tuntu, joka ei oikeastaan kadonnut koko viikolla. Jännää! Yleensä mun hiukset kasvaa sen tavanomaisen sentin kuukaudessa.

Aloitin samalla no-poon, eli shampoottoman pesun. ”No Poo” Method -sivusto selventää hyvin, mistä on kyse, jos aihe ei ole tuttu ennestään. Vaikea sanoa, kumpi kokeiluista vaikutti kasvuun enemmän. Koska riiputusta tehdään vain viikko kerrallaan, jään seurailemaan kasvun kehittymistä ja katson, mihin ollaan kolmen viikon kuluttua päästy.

Oikeastaan en ole käyttänyt varsinaista pulloshampoota pariin (-kolmeen?) vuoteen kuin muutaman kerran siirryttyäni peruspalasaippuaan kyllästyttyäni jatkuvaan päänahan kutinaan ja hiusten pikarasvoittumiseen. Palasaippua toimi huomattavasti nesteshampoita paremmin, mutta halusin kuitenkin kokeilla, josko senkin voisi jättää pois. Ensimmäisen viikon jälkeen vaikuttaa erittäin lupaavalta! Hiukset tuntuvat paksummilta ja ovat selvästi kiiltävämmät. Päänahka ei tunnu likaiselta eikä kutise. Tein viikolla kaksi hunajavesipesua ja yhden vesipesun.

Viikko1_no-poo_kasvatus

Ensimmäiset kuvat on otettu viime lauantaina 9.5 ja vertailukuvat tänään perjantaina 15.5. Suhnuisuuspahoittelut. Lupaan ottaa ensi kerralla jollain muulla kuin laadulla peruna.

Tässä vielä videot, joita käytin apuna hiustenleikkuussa ennen prokkiksia. Seurasin näitä Youtuben TheSalonGuy-kanavan videoita ja hauskaahan se leikkaaminen oli! Omasta mielestä tuli tosi hyvät etu- ja takatukat! Suosittelen muuten vilkaisemaan tuota kanavaa – tekisi mieli leikata kaikki noista malleista yhtä aikaa päähän!

Onko joku teistä kuullut tai kokeillut jompaa kumpaa menetelmää? Millaisia tuloksia saitte? Aiotteko kenties kokeilla? Jäittekö käyttäjiksi? Leikkaatteko hiuksenne itse?

Lanka- ja kangaslaihis.

Sana ”laihis” saa minut aina hytäjämään, mutta käytin sitä ihan otsikossa asti osallistuttuani Näppituntuma-blogin haasteeseen. Ilmoitin tahtovani vähentää kilon, mutta neulovani kolme.

Ulotin haasteen koskemaan myös kangasvarastoa. Kankaiden vähentäminen tuntuu tällä hetkellä jopa tärkeämmältä, sillä ne eivät mahdu koriinsa kunnolla. Ja siinä kohti katson meneväni metsään, jos joutuisin hankkimaan lisää tavaraa tavaroille. Pyrin siihen, että kun loppuvuodesta kuvaan korini sivusta, kankaat eivät kurkkaile.

kankaat

Kankaat 24.3.2014.

Neulomisharrastuksen karattua käsistä n. vuonna 2008 haalin lankaa, mistä vaan sain. Sitä oli kauheasti, pahimmillaan kolme tuollaista isoa kangasrottinkikorillista muuttaessani Jyväskylään 2010. Kankaitakin oli hyllyköllinen lattiasta kattoon. En kerta kaikkiaan voinut vastustaa käsityötarpeiden ostamista. Kaikkeahan saattaisi vaikka myöhemmin tarvita!

langat_03_14

Langat 24.3.2014 sängynaluslaatikossa.

Viimeisen 2-3 vuoden aikana olen ostanut lankaa himotukseen pari-kolme kertaa pieniä määriä, joten jemma on tänä aikana pienentynyt huomattavasti. Olen myös antanut paljon puhumatonta lankaa eteenpäin.

Vuodenvaiheessa mietin, että saatuani puoli kiloa pois voisi mahdollisesti pitkästä aikaa ostaa jotain kivaa. Kävin lankakaupassa, mutta en vain halunnut mitään. Katselin ja silittelin, mutta en enää saanut minkäänlaista ilon tunnetta kivojen lankojen ostamisen ajattelemisesta. Kävi melkein riepomaan ajatus, että olisin ostanut ihanaa lankaa tietämättä, mitä siitä tulee, milloin, ja kuinka paljon tarvitsisin, ja että se olisi luultavasti kokenut saman kohtalon kuin suurin osa jemmalangoista: alkanut vain tökkimään.

Meneillään olevasta neuleestani loppui eilen lanka, joten kävin tänään hakemassa uuden vyyhdin. Katselin ympärilleni kevätauringon kujeillessa värikkäiden lankojen kanssa, ja tapahtui sama juttu. En.

Jemman paino oli vuodenvaihteessa 4,4 kg, mutta siinä ei ole laskettuna valmistuvia töitä, eli määrä oli aika summittainen. Seuraankin siis poistuvan langan määrää, joka on tähän mennessä 1,215 kg. Kilon haastetavoite on siis näemmä jo saavutettu, enpä aiemmin huomannutkaan! Mutta kyllä tuolta vielä pitää saada toinenkin kilo irtoamaan.

Olen valtavan iloinen siitä muutoksesta, jonka olen viimeisen kolmen vuoden aikana onnistunut ostokäyttäytymisessäni tekemään. Oikeastaan ihannekuluttajaminäni toimii aika lailla näin, mutta sillä ei ole jemmassa juuri mitään. Siinä ero. Jatkan siis harjoituksia.

Sienimetsäläinen.

b2058-sy_002
Haastetta emännöivät Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä

Kääk, yhtäkkiä lokakuu! Syyskuun Silmukan ytimestä -haasteessa oli teemana ”sienimetsällä” ja tavoilleni uskollisena taivutin käsitettä hieman. Sienimetsästä tulee mieleen sammal, sammalesta alpakka ja alpakkaa oli mm. pinkkinä. Ja jos hirvimetsällä on koodiväri myssyköissä, niin kyllä sienimetsälläkin. Tiiä, mikä mörkö veisi, jos ei pahaa-aavistamaton sienestäjä erottuisi metsän puista!

b46b8-_dsc5690

Malli: Rikkeä muistellen
Drops Alpaca
Muuta: 80 s, neulottu ainaoikein kääntämällä sm + 1s kohdalla.
Puikot: 3.5 alareunassa, 4.5 muussa myssyssä?
Menekki: 82 g

8283c-koppaPS. Muuttounclutterointi edistuu ja kuin varkain olen onnistunut vuoden aikana tuhoamaan laatikollisen lankaa! Suurin osa on neulottu ja joitain olen laittanut eteenpäin. Ennen näitä laatikoita oli täynnä kolme ja nyt kaikki pörriäiseni mahtuvat yhteen lootaan. 🙂 Vuoden lupauksettomalla-todo -listalla oli ajatus neuloa kerä viikossa eli 2,6 kiloa vuodessa. Tällä hetkellä puikoista ja koukusta on kulkenut läpi 2050 g eli 736 g uupuu vielä. …Njoo, ihan mahdollista, kai. Katotaan ny. En edelleenkään lupaa mitään.

b1ec8-remppa

PPS. Tapetit irtoavat edelleen ja tänään on vuorossa maggar! Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille! 🙂 Ei oo helppoo, mutta viikon päästä on tämäkin ähertäminen jo pelkkä muisto vaan, joten eiku innolla kimppuun!

Panttaamisvalaistuminen ja sammakkohousut.

Hankin ”kaikkeen sopivaa, vauvanvaaleanpunaista balansoivaa, vähän uniseximpää ja omaa silmää miellyttävämpää” vihreää velouria puoli metriä viitisen vuotta sitten aikeenani tehdä siitä joko vaippoja tai silloiselle vauvalle housut, mutta mitä tuli taas jälleen kerran huomattua? Älä hilloa kivoimpia kankaita siksi, ettet raski niitä käyttää vielä paremman idean toivossa ja/tai koska oli niin kallista. Vuosia myöhemmin kangas onkin ihan tavallista ja lapsen venyttyä sitä on ihan liian vähän mihinkään järkevään ja jes, miten kannatti ihan uutena sitä tilata ja jättää vuosiksi käyttämättä.

Muutenkin olen huomannut pantanneeni esimerkiksi sillä hetkellä kivoimpia väriyhdistelmiä (!!!) myöhempiä projekteja varten, mutta sitten sitä vaan ihmeesti aina tulee uusia, jotka kiinnostavatkin enemmän. Ja toteutettua voi tulla vain jotain B-tasolla innostavaa pelkän langan- tai kankaantuhoamisen vuoksi. Loppujen lopuksi ne kaikkein eniten kiinnostavat ideat voivat sitten jäädä kokonaan käyttämättä. Ei enää. Loppuvuoden opiskeltava asia olkoon siis inspiroivimpien ideoiden ja materiaalien käyttäminen sillä hetkellä, kun ne sytyttävät!

..Mutta takaisin helikopteriin. Olin vankasti päättänyt tehdä velourista housut Jälkeläiselle ja leikkasin ne väkisin. Vaakasuuntaan.

Peruslökärit, SK 1/2009. Koko 110.

0c04e-samma2

Parittoman sormikkaan sammakko pääsi koristamaan lahjetta. Tosin noin tunti housujen valmistumisen jälkeen aukesi niistä polvi traagisessa hiekkamäkionnettomuudessa (sisälsi polkupyörän ja laastaria), joten sammakko hypännee ylemmäs paikkaamaan aiheutunutta tuhoa.

Ostamati-kuukausi.

Pidin viime kesänä ostamattomuuskuukauden ja tajusin vasta nyt, että siitähän alkaa olla jo ihan hirveän kauan! Taidanpa ruveta sellaiselle nyt uudestaan. En kyllä malta odottaa toukokuuhun, joten aloitan huomisesta. Kielteisten ostopäätösten tekeminen on kivaa. Aion tähdätä mahdollisimman pieniin kuluihin muutenkin. Katsotaan, paljonko rahaa menee! Lähtisikö joku peräti tähän mukaan vaikka viikoksikin? 🙂

Haasteen aikana saa ostaa

  • tietysti ruokaa
  • perustarpeellisuuksia (tiskiaine, hammastahna…)
  • (lahjan, jos tulee tarve eikä ehdi itse tekemään.)

Jos haluaa ostaa jotain muuta, se kirjoitetaan listaan ja mietitään uudestaan haasteen päätyttyä, tuntuuko se edelleen tarpeelliselta hankinnalta. Listalle kirjoitetaan myös asian hinta sekä olisiko ”normaalisti” ostanut sen heti vai ei. Näin saa vähän seurattua, säästyykö kuukauden aikana mitään.

fb17c-rahatKuva täältä.

Minun rahat, kun itselläni pidän.

Karsin lehtiä. Mutten oksia.

Anteeksi vain pöljä otsikko. Joskus ei voi vastustaa.

Tilasin joskus vuosia käsityölehtiä ja parhaimmillana kolmea yhtä aikaa. Puolisentoista vuotta sitten vahdoin samanlaisen kasan kahvipakettiin ja jätin nämä talteen. Tuon puolentoista vuoden aikana vain kerran näitä selattuani päätin, että ylimääräiset saavat nyt lähteä kirjastoon (soitin ja kysyin, kelpaavatko) ja että jättäisin kotiin vain ne, joissa ne parhaat jutut on. Aina huomaan etsiväni niitä tiettyjä, samoja asioita näistä sadoista lehdistä. Sitä paitsi inspiksen iskiessä voi ihan yhtä lailla lainata kirjastosta näitä ja kuulemma siellä on aika paljon sellaisiakin, joita ei vielä ole lukenutkaan, joten ei kiitos minun kotiin näitä tilanviejiä!

49e99-kirjastoonHyvästi, tuulenpesä!

Otin kansiot käsittelyyn ja vilkaisin kaikista tasokuvien yhteenvetosivut. Neuleita en kuitenkaan mistään näistä ole tehnyt enkä saumattomuuteen ja nettineulontaan tottuneena ole ollut aikeissa tehdäkään, joten pelkkien ompelumallien valkkaus riitti. Kasasin parhaat lehdet ensin yhteen Best of -kansioon ja olin iloinen. 5 in 1 – kuinka tiivistä!

7189a-bestof-kansio

Mutta sittenpä tajusin, että lehtiä on eteisen seinätelineessäkin. Kävin nekin läpi ja äkkäsin, että laitan kaikki parhaat lehdet telineeseen enkä minnekään kansioon kaappitilaa viemään. Hhhahaa! Kyllä nyt kelpaa.

18491-bestof-teline

Tsädäm! Pelkkää olennaisuutta jäljellä! ❤

Nukkavekka.

Tämä on varmaan useimmille ihan vanha juttu, mutta minä kyllä sain tänään hymyn naamalleni siivotessani nuggia puseroista hankittuani vihdoin ja viimein nypynpoistajan. Tämä oli nyt sellainen hyvin käytetty 9,95€!

771d1-dsc_3031Jursk!

Minulle ominaisin vaate tuntuu olevan trikoopaita. Vaatteen mentyä pahaksi olen siirtänyt sen kierrätyskeskukseen tai kirpputorille. Nukkavierut paidat olen korvannut vastaavalla. Onko oikeasti järkeä?

Olen kyllä tiennyt, että nukanpoistajia on, mutta en jotenkin ole tajunnut, että näin helpolla saisin käytettyä vaatteet ihan oikeasti loppuun ja sitten silputtua kuteeksi. Eikä tarvitsisi ostaa kerran vuodessa uutta (tai yleensä käytettyä) samanlaista puseroa, kuinka typerää. (Hävettää.) Toki kone varmasti kuluttaa hieman vaatteen pintaa, mutta minusta on edelleen parempi pitää vaate loppuun asti kuin nukan saavuttua laittaa kiertoon.

Muistettuani taas myllyt oli viimeinen sytyke sen hankkimiseksi tämä Teeteen Primaverasta 2009 neulomani Amelia, joka meni parissa käytössä niin kamalan näköiseksi, etten kerta kaikkiaan ole kehdanut käyttää sitä. Onko teistä ok, että yhteesä n. 100€ maksanut neule menee parissa pidossa tähän kuntoon? (Jos joku miettii, miten olen raskinut ostaa niin kallista lankaa, sain 2006 valmistujaislahjaksi lahjakortin Taito Shopiin. Täysin omia pesoja olisi tuskin tullut sijoitettua!)

Valitettavasti kone ei kuitenkaan korjaa Amelian liian suurta kokoa, joten saatuani sen siistittyä nypyistä pääsenkin kivasti kerimään ja tekemään muuten taivaallisesta langasta jossakin vaiheessa Veera Välimäen Downtown Blockin. Onneksi minulla on näitä Transformers-lankoja, niin ei rahaa kulu uusiin. Aina voi purkaa ja neuloa kaiken uudestaan ja uudestaan! 😛

b84fe-101nc1j1Tulikin vautsika-va-au!

4-vuotias arveli laitteesta, että ”parranleikkuri”, johon minä, että ”ai partakone?” ”No ei, kun tällä ei tehä lissää partaa ku leikataan!” Toinen arvaus käyttötarkoituksesta oli suola.