Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja. Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet!

d0f4d-dsc_5027Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä ja ostaa ohjeen sitten kannatuksen vuoksi myöhemmin. Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

d6797-dsc_5063Ilmeeni, kun.

26294-dsc_5071..Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Viikon kutkutta-vimmat.

Ei mitään valmista näytettävää täällä. Pelkkiä tällä hetkellä kiinnostavimpia juttusia!

0de28-1-dsc_2737Vantaan kierrätyskeskuksen kallein hankinta – kaksi pehmeää nahkatakin etukappaletta, yht. 5e. Näistä polttelisi tehdä laukku jollakin nätillä kangasvuorilla, mutta se paras toteutusidea antaa vielä odottaa itseään. Piti oli kuitenkin jakaa löytö jo nyt, kun joka päivä käyn takkia kopeloimassa. 🙂

84472-1-dsc_2734Virkkuukärpänen puree edelleen. Jos ei olisi fyysisesti niin raskasta vetää matontekomaratoneja, edistyisi tämäkin työ nopeammin! Lopputulos menee onneksi hitaahkon vauhdin edelle.

744f8-1-dsc_2747_01

Vuodentakainen ufo eli projekti ”Mielipuoliset sukat” alkoi yllättäen kiinnostaa ihan kunnolla, kun kokeilin ensimmäistä sukkaa pitkästä aikaa jalkaan. Enää pitäisi löytää se toinen Fabel-kerä, jotta pääsisin jatkamaan. Ehkä menenkin tästä etsimään, sillä kaipaan pientä mukana kulkevaa neuletta jo ensi viikolla kouluun. Haluan myös, että kumpparista kurkkaa raitoja, kun kunnon syyssadekelit taas saavat. Taustalla irssaava Novio on myös muy bien ja tosi kiva.

b03fc-1-dsc_2710

Silmien vinkkaaminen vuorotellen Jälkeläisen kanssa kilpaa on aina kärkisijoilla kutkutuksien top-listalla. 🙂

 

Asioista astiastoihin.

Odotellessani Jälkeläistä tanhusta pistin purkaen slipoverintekeleen. Se oli etuliepeitä vaille valmis, mutta liian iso koko on liian iso. Niinpä palasin kotiin iloisen likan ja kolmen lankakerän kanssa. Ufojen arvoitukset ratkeavat yksi kerrallaan, mikä tuntuu todella hyältä.

65223-img_20120823_180325Langat telkien takana odottamassa rakastavaa kotia.

Kävimme Amigoni kanssa muutaman päivän Vantaalla ja Lankamaailma kutsui sekä minut että Amigon Äidin peremmälle. Olin uskomaton rautahermo ja ostin vain matonkuteita! Ei sillä, korissa kyllä matkusti puolisen tuntia myös harmaanpetroolia Jadea eli villa-alpakkaa takkiin (2,50e kerä, houkutus) ja pari nätin väristä kerää muuten vaan, mutta päätin tunnustaa tosiasiat eli sen, että kotona on jo lankaa pariin takkiin ja että jos ne eivät riitä, saan ostettua tarvikkeita myöhemminkin. Oli helpompi jättää langat liikkeeseen, kun ajattelin, että se 30e on muutama tunti töitä muutenkin pienissä tuloissa ja kun langat eivät kuitenkaan pääse heti käyttöön, ostaisin ikään kuin vapaa-aikaani, jonka sitten laittaisin kaappiin happanemaan. Heti tuntui paremmalta ajatukselta ostaa vain niitä tarvikkeita, joita tarvitsen nyt. 🙂

Nyt kutkuttaa mattojen ja korien virkaaminen – kuinka jänniä ovat ja nopeasti valmistuvia! Miksemme aiemmin ole ryhtyneet tekemisiin keskenämme! Olikohan se siitä, kun joskus tein maton liian suurella koukulla ja harvalla pitsillä ja tekele luiraili lattialla ja oli ihan rupu? Joo, oli se siitä.

Varmistaakseni bloggaamisen helppouden ja helpottaakseni tavoitettani kirjoittaa työharjoitteluraporttini tällä viikolla, jätin läppärin laturin Vantaalle. Luvassa lienee siis hieman vähemmän puhetta tällä viikolla, sillä tabletilla on kehno kirjoittaa pidempiä pätkiä. Tällä kertaa Amigo auttoi.

Taisin muuten löytää tänään The Liikuntamuodon, kun kävin ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden itsekin tanhuamassa Haipakan harjoituksissa. Miten kivaa voi olla ja hikistä! En osannut yhtään, mutta hauskaa se oli silti ja porukka on ykkönen! Tulkaa ihmeessä kokeilemaan, tanhu ei pure eikä mekään. 🙂

df349-varjostrippitanhuKuva

Mistä aloittaisin?

Kuten sanottu, neulomisessa on nähty miltei vuoden mittainen tauko. Koko viime lukuvuosi syyskuusta alkaen meni yltäkylläisessä opiskeluähkyssä eikä vapaa-aikaa ole juuri ollut. Löin aiemman ennätykseni eli pohjat on nykyään 3,5 kk (tapaninpäivä – huhtikuun puoliväli) kouluhommia, kouluprojektia, töitä tai työharjoittelua ja parhaimmillaan kaikkia niitä joka päivä ilman vapaapäivää, joskin pari vapaailtaa minulla onneksi oli. En vain kerta kaikkiaan jaksanut enää neuloa niinä hetkinä. Kuluneena viitenä kuukautena olen tehnyt kaksi työharjoittelua, joista jälkimmäinen päättyi perjantaina. Onneksi harjoittelupätkä tuli tähän väliin. Kuinka rentouttavaa on ollut tehdä vain 40h töitä viikossa + leipätyövuorot viikonloppuna ja iltaisin ja nyt kesäkuukaudet pelkkää harjoittelua! Ei kotiin tulevia töitä! Ei stressiä! Ja nyt jo kolmas lomapäivä takana (jonka vietin repimällä hiuksia Excel-kesäkurssin vuoksi.) Olen tuntunut tarvitsevan jotakin muuta kuin deadlineja ja tehtäviä intensiivivuoden jälkeen ja nyt tuntuu taas, että päässä alkaa olla tilaa luovemmille asioille. Kuten vaikka neuleille. Ja niin – valittaminen ei nyt ole tarkoitus! Ajoittaisesta vaatetusala-ahdistuksesta huolimatta olen juuri siellä, missä minun nyt pitääkin olla ja teen sitä, mitä haluan tehdä ja joskus se merkitsee venymistä. Ja eihän minulla ole kuin kaksi vuotta enää näitä opintoja jäljellä! 🙂

—–

Mutta ne neuleet ja se inspiraatio? Räteistähän se taas lähti. Astuin matalan kynnyksen yli valitsemalla ensineuleekseni helpon pikkutyön. Nyt tekisi mieleni tehdä jotakin suurempaa. Jakku! Takki! Äkkiä palmikoita ja syksyasioita! …Mutta. Ennen vallatonta Ravelry-Knitty-Ulla-blogit-kierrettä muistan, että keskenkin saattaa olla jotakin. Muistaakseni ufoja ei ole paljon. Muistaakseni huhkin niitä ahkerasti syksyllä. Muistan kolme keskeneräistä työtä ja sukellan Projektitynnyriin. Äkkiäkös nyt jonkun ufon selätän, kun vaan aloitan. On sitten kivempi aloittaa uuttakin.

3a0af-1-dsc_2158

1-DSC_2164

Vilkaisu sisältöön on kuitenkin silkkaa kauhua. Toisiinsa takertuneita neuleita, unohtuneita lankakeriä ja puikkoja, keskeneräisiä töitä ja työvälineitä sekä mihinkäänkuulumattomia vyötteitä ja roskia.

Tynnyrin ufosisältö eriteltynä, ilmestymisjärjestyksessä:

1-DSC_2170

Guacamole-patalappu, jonka oli määrä lähteä helmikuun alussa Valittuni mukaan Espanjaan puoleksi vuodeksi. Lappu, joka ei varmasti ole kuullut sanaakaan espanjaa saati kokenut edes yhtä kulttuurisokkia. Keskeneräisyysaste 50%, inspis vähemmän – ympyröiden virkkuu ei ole alaani.

1-DSC_2173

Toukokuun lopun Espanjan-lomani aikana oli määrä saada jämähattu valmiiksi. No sainko. (Miksi muuten on niin hankalaa kuvata turkoosia väriä. Turkoosia Schachenmayr Cataniaa ja petroolia Hjertegarnin Blend Bamboota on tämä.)

1-DSC_2176

Mytty sisältää huivin. Aloitettu todennäköisesti joskus vuonna 2011. Ufoaste n. 50%.

1-DSC_2178

TYRSK! Siis tämäkin vielä! Joskus vuosia sitten yritin tehdä Jenga- ja mikä-tuo-toinen-Novitan-lanka-nyt-oli -jämistä kissamörrikkää Jälkeläiselle, mutta mitä kävikään! Hahad, mikä turake! Ja ihan selvyyden vuoksi – otus on kuvattu selkäpuolelta! Mitähän tästäkin ikinä tulee! :’D

1-DSC_2191

Valmis Amelia, jota en vain ole oppinut jostain syystä käyttämään. Mallin piti olla täydellinen. Teeteen Primavera on ihanaa lankaa neuloa ja käyttää. Mutta jostakin syystä Amelia on päätynyt purettavaksi tynnyriin. Tuntuisi haaskaukselta olla käyttämättä näin ihanaa materiaalia neuleeseen, jota tulen rakastamaan. Kunhan ensin puran tämän ja keksin, mitä haluan tehdä ja saan valmiiksi.

1-DSC_2195

Ukkitakki. Hurjaa vauhtia aloitin ja päädyin tilanteeseen, jossa enää kaulus ja taskut puuttuvat. Alun perin tarkoitus oli tehdä muuten Novitan ohjeen mukaan, mutta neuloa hihat raglanina ja reilusti kapeampina, kuten aina Novitan ohjeiden kanssa joudun tekemään. Tämä puolestaan aiheutti mietintää pääntien kanssa. Koko S on sittenkin aivan liian suuri (hmh) käytettäväksi napitettuna, joten kokeilin vyötä.

1-DSC_2209

No en tiiä. Mitä mieltä olette, onko ihan hirveä mössykkä vai tuleeko pidettävä, jos neulon vaan suuren kauluksen ja tursin taskunkohdat jotenkin piiloon? Hihat lörköttävät ehkä osittain myös vielä toistaiseksi liian suuren pääntien vuoksi, vaikka on niissäkin väljyyttä kyllä kaikesta huolimatta. Visainen vaate!

1-DSC_2200

Gilmore-liivi. Tämä lupaa onneksi parempaa kuin ukkitakki. Muistaakseni neule jäi syksyllä kesken, kun ohjeessa alkoi tapahtumaan jotakin radikaalia ja valitsin luennolla keskittymisen neuleeseen syventymisen sijaan. Taidan jatkaa neulejuttujani tästä!
1-DSC_2202
Ystävän joltakin lahjaksi saama pipa, kokoa liian pieni. Lupasin 6-10 kk sitten neuloa hatun hänelle uudestaan suurempaan kokoon sileänä, sillä palmikot vievät luultavasti lankaa enemmän. Toivottavasti lanka riittää!
1-DSC_2206
”Siis mikä ihmeen putkula täällä…” Haa! Olen näemmä aikonut tehdä parittomasta sukasta Jälkeläiselle keppihevosen ja jopa täyttänyt pään valmiiksi kokeilusutuilla! No mikä ettei! Ehkä sitten tänä syksynä. Lankana on Sandnesin Mini Palett, josta luovuin jemman siivoamisen yhteydessä. Toista sukkaa ei siis ole odotettavissa. Langassa oli niin häviävän ohuita kohtia, etten uskaltanut käyttää sitä sukkiin, vaikka se sukkalankaa onkin! Näen langan turvallisempana valintana esim. huiveihin. Tiedä sitten, onko koostumusta kehitetty sitten keräni. Verrattain uutta lankaahan se silloin vielä oli.

1-DSC_2220

Sokerina tynnyrin pohjalla oli ala-asteella väsäämäni sukkapari! Tätä nostalgian määrää! Vasemman jalan sukka on suurin piirtein sopiva (mutta mikä ihmeen vihreä kursinta tuossa kantalapun kulmassa on!), vaikkei päättely oikein ole pitänytkään 😛 Oikea onkin sitten jo selkeästi leveämpään jalkaan suunniteltu :’D Muistan, että Äiti ehdotti pari vuotta sitten näiden purkamista (”Hyvää lankaa uudelleenkäytettäväksi!”) – kuinka ei nähnyt näissä käyttöarvoa! 😀

Ehkä vain jatkan siitä Gilmoresta. Se taitaa nyt tuntua parhaalta!

Ei värillä väliä. Kuha on punanen.

Krhm.

56a9b-mekkoa

 Todisteena kupillinen ompelusta syntynyttä sylttyä (ja taustalla itse asia.)

Ystäväni menee naimisiin parin viikon päästä. Enkä minä tunnista itseäni enää lainkaan. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut. Se, mihin on ennen voinut luottaa, ei toteutunutkaan. En ole juhlia edeltävänä yönä aamun pikkutunneilla tursimassa viimeisiä saumoja juhla-asustani kasaan.

H-hetkeen on kaksi viikkoa ja mekko on melkein valmis. Missä viime tippa? Kuinka se valmistui näin nopeasti? Eikö veri olekaan vettä sakeampaa – enkö nyt sukujuhlissa kuulu joukkoon, kun muut hykertävät tarinoita täpäryydestä ja toteavat, että ”ilman viime tippaa olisi jäänyt tämäkin homma tekemättä.” En tiedä. Mutta tiedän, että enää puuttuu helmasauma ja kädenteiden kääntäminen vuorilla ja mekkoni on valmis. Ja että mekko on hyvin punainen.

Muokata piti: HAHA! Ehkä sittenkin pääsen nauttimaan viime tipasta, jos neulon mekkoon sopivan hartia-asian!

EDIT: huomasin näin n. vuoden jälkeen, että valmis mekko näkyy ovelasti vaatekaapissa toisessa postauksessa!

Pur vai eikö pur?

Vähän on pitänyt nyt kyllä olla kahden vaiheilla tässä. En mitenkään osaa päättää, puranko Ukkitakin (Ravelry-linkki) tähänastisen olemuksen vai en. Olen neulonut miehustan kainaloihin saakka yhtenä kappaleena ja ensimmäistä hihaa kohta kainaloon saakka. Miehustan vaikutelma saa arvosanan ”ihan ok”, mutta, kuten AINA, hihoista tulee törkeät lörköt, vaikka olen tehnyt ohjetta vähemmän lisäyksiä eivätkä käsivarteni todellakaan ole ne luikuimmat! Ei nyt toisaalta ole niin iso vaiva purkaa pariakymmenta senttiä sileää ja se nyt ei juuri kirpaise, mutta epätietoisuus tappaa. Jos puran ja teen hihoista sopivanlevyiset, miten kavennusten käy. Ajattelin yrittää soveltaa ohjeen raglaniksi, koska ladonovet näyttävät hennoilta kuin korret, mikäli näihin hartioihin lisää vielä putoavat olkasaumat. Loppuvatko hihan silmukat tyystin kesken, jos yritän.

En jaksaisi nähdä liikaa ylimääräistä vaivaa ja tussaroida, koska uusia ideoita toteuttamaan mieli ja silleen. Sitä paitsi lankayhdistelmästäni Hjertegarn Lima + Drops Alpaca voisi tehdä kivasti vaikka vuosia kuolatun Vihervaaran tai käyttää langat erikseen toisiin projekteihin, joita niitäkin on suunnitteilla. Materiaaleista tykkään kovasti jokatapaus. Ansaitsevatko ne jonkun palmikkoneuleen. Ja miksi yritän kierrättää näitä lankoja, kun yritän muutenkin neuloa jemmaa pienemmäksi. Äh.
4038f-pappatakki_vaiheessa_medium
Mm. helman joustinta.
Muokaten: Yön sateisina tunteina tuli mieleen vaihtoehto ”entäs sitten.” Jos näyttää kavennuksissa loppuvan silmukat, niin enkö voi vain jatkaa kaventaen ainoastaan etu- ja takakappaleilla. Unelmissani lopputulos on tyylikäs satulahiha, mutta todellinen tuotos saattaa olla hersyvän hauska turake. Nyt tekee jo mieli päästä kotiin ja kokeilemaan!

Aloitussilmukka.

Ensimmäinen blogimerkintäni. Moi.

Haalarin lähtökohtana oli tämä äitini joskus vuonna peruna hankkima lankakasa, jota joskus 7-vuotiaana itse tuhosin neulomaan opetellessani. (Kuten kuvasta näkyy, kaikkea on aloitettu :D) Kutakin väriä on vain yksi vajaa kerä (beigeä ja keltaista kaksi), joten arvelin raitaneuleen harventavan jämälankojen rivejä aika tehokkaasti. Valkoisen langan lisäsin kasan ulkopuolelta varmuuden vuoksi. Ohjeen löysin Novitan sivuilta ja lähdin ufoutumista ennakoiden neulomaan kokoa 70. (Vauva silloin n. 56-senttinen.)

Näistä siis lähdettiin:

466e9-vc3a4rikkc3a4c3a4t
Ja tässä tämänhetkinen vaihe.

0f48a-raitahaalari