Tejí con damas españolas hoy. Recomiendo.

Oho, viikko Espanjaa eletty! Ja jo huomenna tuloo puoliso. Iha että!

Asioilla on aina taipumus nivoutua ja kirjoitus oli karata vieläkin pahemmin nyrkistä, joten minun lienee järkevintä pilkkoa kaikki kerrottava eri postauksiin. Tulossa on siis tarinaa mahdollisesti kodista, tekeillä olevista neuleista ja ihanasta anopikkeen ystävästä (nyk. myös minun ystävä), joka on ollut valtavan suureksi avuksi kodinetsinnässä ja kaikessa.

Tällä kertaa täytyy kuitenkin päästä jakamaan tuoreeltaan ensimmäiset neulomointifiilikset. Lähin lankakauppa, Llanes del món (=maailman villat), on kotiaukioni nurkalla, ja satuin kävelemään siitä puoliltapäivin ensimmäistä kertaa ohi sen ollessa auki. (Totuttelen vielä siestaan, vaikka kyllähän minä sen tiedän, ettei paikat ole iltapäivällä auki.) Tietysti pistäydyin puotiin ja ryhdyin jutulle omistajan kanssa. Hänellä oli aivan selvästi silmää hyville neuletekniikoille ja muutenkin tykkäsin kaupasta paljon. Ostinpa ensimmäiset hiilikuitupuikkonikin! Liike on paikalliseen tapaan auki muutaman tunnin aamulla ja taas myöhemmin illalla, ja tuolloin on tapana viettää porukalla aikaa neuloen. Menin tuo alla olevan kuvion oranssi pylpyrä mielessäni. Paikallisiin sekaantuminen ja tuntematon kieli on aina hyvä tapa järjestää itsensä noloksi.

comfort zone

Paikalla oli kolme muuta asiakasta neuleidensa kanssa, ja vaikken paljoakaan jutuista ymmärtänyt, tuli aika selväksi, että meisinki on hyvä ja että pidän näistä naisista. Aion pyrkiä paikalle useamminkin. Toivon todella, että onnistun kehittämään kielitaitoani niin, että pystyisin olemaan jutuissa enemmänkin mukana! Nyt oma kontribuutio rajoittui lähinnä sen kertomiseen, mitä olen tullut Espanjaan tekemään ja ilmeisesti pystyin sen verran itseäni ilmaisemaan. Muiden puheessa mukana pysyminen on vielä aika hankalaa.

Ehdin neulomaan puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa, mutta koska työ maistui niin kovin, päätin mennä vielä ottamaan ensimmäisen viinilasilliseni kotiaukion toisella puolella olevaan ..viineriaan? Kuinka mehevää oli istua lämpimässä ulkona, siemailla viintä ja neuloa! Me encanta! (Viini maksoi 1,90 € mitä.) Onneksi kesä jatkuu täällä vielä yleensä syyskuun loppuun ja saan tehdä tämän vielä monesti uudestaan. Ja kylmän tullen pusken sisätilaan.

Pienen alun sain himotusneuleeseen tehtyä, ja huomenna se siitä taas jatkunee. Huomenna on muutenkin astetta jännempää, sillä minulla on ensimmäinen työpäivä Reebokilla, ja sitten illalla alkaa yhteiselo, kunhan Rokkitähtinörttikin rupeaa maahanmuuttajaksi. Mutta nyt adéu, sanoo katalaanikin!

SY 3/14: Lempieläin.

Ei menny tässäkään kuussa Silmukan ytimestä -haaste* niin kuin ensin suunnittelin. Aie oli ylevähkö, mutta loppumetreillä pääsin taas säveltämään.

Nimikoitua voimaeläintä minulla ei ole ollut koskaan, joten en todellakaan heti tiennyt, mikä olisi vastaukseni haasteeseen. Ensin ajattelin saukkoja, joita Supertytön kanssa seuraamme joka ilta The Daily Otterista. Laajensin kuitenkin ajatusta koskemaan myös muita kuin eläviä elukoita, ja päätin viimeinkin korjata 1-vuotiaana saamani lempimörrikkä-Miirun. Hän unohtui kuitenkin eri kaupunkiin kyläreissulla, joten lempieläintä piti miettiä vielä uudelleen.

Naava. Ehdottomasti nykyään serkkuni maatalossa asuva Naava. Kaikkien raidallisten eläinten valtiatar ja jyrsijäin tuho, raitojen ruhtinatar.

Naava2Päivän saalistusennätys: 28 ulkoterassille hilattua rotikaisenruumista. Like a boss. 

Vähän on kurnumiakkua ikävä, mutta maalla saa hän sydämensä kyllyydestä saalistaa.

raitapipa

Mikä tahansa raidallinen muistuttaa aina Raitakarposta, esim. tämä kierrätysmateriaaleista ommeltu Supertytön hattu.

 b2058-sy_002*Silmukan Ytimestä haaste on Silmukan saalistuksen ja Pipon ytimestä -blogin yhteishanke, jossa annetaan joka kuussa uusi teema.

 

 

Maatuska-lapaset.

Viime kuussa oli Silmukan Saalistajan ja Sinin yhteishaasteen, Silmukan Ytimestä, aiheena sydän ja enhän minä millään saanut näitä lapasia valmiiksi, ennen kuin vasta nyt. Haasteen toteutti siis Supertyttö hamahelmityöllään ja oli hänellä minusta esillepanokin kohdillaan.

Tässä kuitenkin se alkuperäinen Sydän-aihetarjokas: Taimitarha-blogissa syntyneet Maatuska-lapaset. Lanka on lemppariani, Dropsin Alpacaa ja puikot olivat 2.25 mm. Neuloin lapaset aikuisen koossa toivoen, että ohut lanka kutistaisi työn lapsen käteen. Koko on kyllä minun 7-numeron käteen pieni, mutta 6-vuotiaalle iso. Oisko sitten ala-asteikäisen nyrkkiin menevä. Lankaa paloi 39 grammaa.

maatuskat1

Kuvio oli nopea neuloa ja lapaset valmistuivatkin muutamalla istumisella. Kuljetin niitä mukana, mutta milloin oli lättykoneesta akku loppu tai ei ohjeen tulostettuani ollutkaan mahdollista katsoa samalla kaaviota. Piti siis useimmiten kaivaa laukusta B-vaihtoehto eli aivoton neule. Sainpa näin puuhattua kesällä aloitetun tiskirätin ja joudutettua Folklandia-bussissa viriteltyä Siriä (r).

maatuskat2

Raitaiset. Lankadominanssi petroolinvärisen langan hyväksi.

maatuskat3

Ps. Nyt pitäisi viimeinkin kaikkien kuvien ja linkkien toimia. 🙂 Jei! En voi kuin suositella Broken Link Checker -pluginia muillekin WordPress.org-käyttäjille. Mahtavinta oli, että linkit sai korjattua suoraan plugarissa eikä tarvinnut mennä hankalasti itse postauksiin päivittämään. Me gusta!

Sydän-haaste.

Silmukan ytimestä -haasteeseen väkersi vastauksen tällä kertaa Jälkeläinen. Tarhassa syntyi niin paljon hamasydämiä, että livettää! Kannatti myös kysyä neidin visiota kuvauksen toteuttamisesta. Ei olisi välttämättä ihan heti tullut itselle mieleen:

sydanpose

Sydämiä käytetään yleisimmin tyynyn alla karkottamassa pahoja unia. Toimii.

b2058-sy_002

Haaste on napattu Silmukan ytimestä -yhteisprokkiksesta, jota emännöivät Silmukan Saalistus ja Pipon ytimestä -blogit.

SY-haaste: Pipo.

b2058-sy_002

Hattulaatikon kakkosvaihtoehdot paremman puutteeseen pääsivät uudelleen puikoille eheytettäväksi, kun Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus haastoivat tammikuun Pipo-aiheelliseksi. Nämä kaksi pipoa ovat jääneet lyhyytensä vuoksi vähälle käytölle, joten nappasin ne haasteen innoittamana uudelleen käsittelyyn. Modaukset valmistuivat heti tammikuun ensimmäisinä päivinä, mutta haastetta toi yhden kuvan koneelle siirtämisen muistaminen, kun on ollut näitä asioita monta puuhattavana. Tästä lähin laitan kyllä ihan kaikki blogiasiatkin kalenteriin muiden tehtävien jatkoksi. Anteeksi siis taas haasteesta myöhästyminen. Mutta hei, ne pipot.

Ihan ensin vuonna 2011 oli näin:

32fb2-kollari

Harmaa: Kardiolaulajan pipo oli ensin hyvä, mutta teki nopeasti lyhenemis-, levenemis- ja huopumistempun. Plääh.

Valkea: : Blogisti Amsterdamissa 2011 syöttämässä sorsia. Hattu neuloutui HKI-AMS–lennolla vieressä istuvan hollantilaisrouvan iloksi. Vailla yhteistä kieltä sain yläpeukun hollanniksi sovitellessani valmista vilsaa. Hyvä neulehetki siis. Piposta tuli vain makuuni liian lyhyt, vaikka harmillisesti kuva ei tätä kerro.

Ja tällainen oli alkutilanne tammikuussa:

d35a8-ennen

Miehen harmaasta alpakkapipasta on kolmessa vuodessa tullut jo melkein kipa. Valkoinen oli makuuni vähän lyhyt ja yritin lopulta saada siihen elämää tupsulla. ..Ääh. Lisää mittaa molempiin ja tupsu ainakin tässä vaiheessa pois.

Ensimmäinen entrattava hattu oli siis kolme vuotta sitten neulottu harmaa alpakkapipo, joka lyhenemistaian tehtyään jäi hattulaatikkoon pitkäksi aikaa. Kardiolaulajakin jo kainosti tiedusteli, voisiko pipon saada jollain tavalla peittämään taas korvat. Lankaa oli vielä jäljellä, joten alareunalle oli helppo tehdä jatke yläosan huovuttua purkamattomuuskuntoon.
68f5c-pc3a4c3a4ttely
Pääsin kätevästi kokeilemaan samalla Jeny’s surprisingly stretchy bind-offia. Joustavahan se, ja kätsy. En vain oikein ollut varma tuosta oikealle näkyviin tulevasta ”ketjusta” tässä pipossa. Yleensä käytän erityistä joustoa vaativiin kohtiin ”neulo 2, neulo ne yhteen” -päättelyä, jolla tulee vähän samanoloinen, mutta jotenkin simppelimpi reuna. Purkaahan tuo sitten piti. Päädyin lopulta päättelemään ihan löyhänä ylivetopäättelynä. Lisäsin samalla vielä reilusti pituutta, että reunan saa taitettua kaksinkerroin.

0020f-valkea_pipo_modOma pipo ei ollut huopunut, joten sitä oli helppo jatkaa yläreunastaan. Ny se on hyvä ja ollut päässäkin melkein joka päivä. Kiitos siis haasteesta!

Sienimetsäläinen.

b2058-sy_002
Haastetta emännöivät Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä

Kääk, yhtäkkiä lokakuu! Syyskuun Silmukan ytimestä -haasteessa oli teemana ”sienimetsällä” ja tavoilleni uskollisena taivutin käsitettä hieman. Sienimetsästä tulee mieleen sammal, sammalesta alpakka ja alpakkaa oli mm. pinkkinä. Ja jos hirvimetsällä on koodiväri myssyköissä, niin kyllä sienimetsälläkin. Tiiä, mikä mörkö veisi, jos ei pahaa-aavistamaton sienestäjä erottuisi metsän puista!

b46b8-_dsc5690

Malli: Rikkeä muistellen
Drops Alpaca
Muuta: 80 s, neulottu ainaoikein kääntämällä sm + 1s kohdalla.
Puikot: 3.5 alareunassa, 4.5 muussa myssyssä?
Menekki: 82 g

8283c-koppaPS. Muuttounclutterointi edistuu ja kuin varkain olen onnistunut vuoden aikana tuhoamaan laatikollisen lankaa! Suurin osa on neulottu ja joitain olen laittanut eteenpäin. Ennen näitä laatikoita oli täynnä kolme ja nyt kaikki pörriäiseni mahtuvat yhteen lootaan. 🙂 Vuoden lupauksettomalla-todo -listalla oli ajatus neuloa kerä viikossa eli 2,6 kiloa vuodessa. Tällä hetkellä puikoista ja koukusta on kulkenut läpi 2050 g eli 736 g uupuu vielä. …Njoo, ihan mahdollista, kai. Katotaan ny. En edelleenkään lupaa mitään.

b1ec8-remppa

PPS. Tapetit irtoavat edelleen ja tänään on vuorossa maggar! Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille! 🙂 Ei oo helppoo, mutta viikon päästä on tämäkin ähertäminen jo pelkkä muisto vaan, joten eiku innolla kimppuun!

Riittääkö leikkuujäte todisteeksi?

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, jotka ovat odottaneet rumasukkavaihdon koontipostausta! Nyt alkaa olla kaikki kuvat ja tarinat kasassa ja pian saatte uida niissä, kunhan vielä saan huomisen koulurutistuksen pois alta!

Keväällä ei oikein ole ollut neuleisesti tuottavia luentoja (tai muitakaan.) Ja aina, kun olisi joku sopiva tilaisuus ottaa neule mukaan, ei ole ollut mitään kesken eikä aikaa selailla ja inspiroitua! WHAT! Tarkoittaako tämä nyt sitä, että joudun aloittamaan jonkun ikuisuusprojektin, jota voi aina jatkaa näissä tilanteissa? Pitääkö minun sitten oikeasti aloittaa se Still light, jonka ykkösversio meni talvella meni talvella ihan ruikalle? Kai se on vaan.
Itse asiassa jemmassa ei oikein ole enää sellaisia lankojakaan, jotka juttelisivat minulle yhtään. Olen neulonut oikeastaan pelkästään stäässiä ainakin vuoden ja nyt alkaa näyttää siltä, että joutuu melkein pakosti langanostohommiin saadakseen inspiraationsa keristä.
Mutta ei tämä nyt aivan toivotonta onneksi ole! Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä -blogit kehittelivät yhteisprokkishaastelun, joka vähän kirvoitti enemmän käsityömielelle! Toukokuun haasteen aiheena on ”lintu” ja minähän käpsäkästi kaksi kärpästä yhdellä huidolla, kun tein Jälkeläisen kaverin synttärikorttipohjan tirppa-ajatuksin. Ei vaan sen vertaa säteillyt, että olisi valmiista kuvan. Voi tosin olla, että käytän lintuinspistä jossakin tulevassa työssä vielä, saa nähdä!
7efca-lintu1
 Riittääkö linnun muotoinen leikkuujäte todisteeksi haasteen suorittamisesta?
Käytin joululahjaksi saatua lasinalusta sapluunana. Vihkoon on kirjoitettu Jälkeläisen toiveesta onnittelut kaverille, jotka hän sitten siirsi omalla fontillaan korttiin. Hyväksytäänkö, jos en muuta lintuista saa tässä kuussa tehtyä?