Tejí con damas españolas hoy. Recomiendo.

Oho, viikko Espanjaa eletty! Ja jo huomenna tuloo puoliso. Iha että!

Asioilla on aina taipumus nivoutua ja kirjoitus oli karata vieläkin pahemmin nyrkistä, joten minun lienee järkevintä pilkkoa kaikki kerrottava eri postauksiin. Tulossa on siis tarinaa mahdollisesti kodista, tekeillä olevista neuleista ja ihanasta anopikkeen ystävästä (nyk. myös minun ystävä), joka on ollut valtavan suureksi avuksi kodinetsinnässä ja kaikessa.

Tällä kertaa täytyy kuitenkin päästä jakamaan tuoreeltaan ensimmäiset neulomointifiilikset. Lähin lankakauppa, Llanes del món (=maailman villat), on kotiaukioni nurkalla, ja satuin kävelemään siitä puoliltapäivin ensimmäistä kertaa ohi sen ollessa auki. (Totuttelen vielä siestaan, vaikka kyllähän minä sen tiedän, ettei paikat ole iltapäivällä auki.) Tietysti pistäydyin puotiin ja ryhdyin jutulle omistajan kanssa. Hänellä oli aivan selvästi silmää hyville neuletekniikoille ja muutenkin tykkäsin kaupasta paljon. Ostinpa ensimmäiset hiilikuitupuikkonikin! Liike on paikalliseen tapaan auki muutaman tunnin aamulla ja taas myöhemmin illalla, ja tuolloin on tapana viettää porukalla aikaa neuloen. Menin tuo alla olevan kuvion oranssi pylpyrä mielessäni. Paikallisiin sekaantuminen ja tuntematon kieli on aina hyvä tapa järjestää itsensä noloksi.

comfort zone

Paikalla oli kolme muuta asiakasta neuleidensa kanssa, ja vaikken paljoakaan jutuista ymmärtänyt, tuli aika selväksi, että meisinki on hyvä ja että pidän näistä naisista. Aion pyrkiä paikalle useamminkin. Toivon todella, että onnistun kehittämään kielitaitoani niin, että pystyisin olemaan jutuissa enemmänkin mukana! Nyt oma kontribuutio rajoittui lähinnä sen kertomiseen, mitä olen tullut Espanjaan tekemään ja ilmeisesti pystyin sen verran itseäni ilmaisemaan. Muiden puheessa mukana pysyminen on vielä aika hankalaa.

Ehdin neulomaan puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa, mutta koska työ maistui niin kovin, päätin mennä vielä ottamaan ensimmäisen viinilasilliseni kotiaukion toisella puolella olevaan ..viineriaan? Kuinka mehevää oli istua lämpimässä ulkona, siemailla viintä ja neuloa! Me encanta! (Viini maksoi 1,90 € mitä.) Onneksi kesä jatkuu täällä vielä yleensä syyskuun loppuun ja saan tehdä tämän vielä monesti uudestaan. Ja kylmän tullen pusken sisätilaan.

Pienen alun sain himotusneuleeseen tehtyä, ja huomenna se siitä taas jatkunee. Huomenna on muutenkin astetta jännempää, sillä minulla on ensimmäinen työpäivä Reebokilla, ja sitten illalla alkaa yhteiselo, kunhan Rokkitähtinörttikin rupeaa maahanmuuttajaksi. Mutta nyt adéu, sanoo katalaanikin!

Paras rahavinkkini mun.

Pitkäpä aika viimeisestä niin. Vaan ei anneta sen!

Viime aikoina on pitänyt pyöritellä raha-asioita aika paljon. Käytin viimeisen opintorahakuukauteni toukokuussa ja olen vääntänyt kesän töissä duunissa, ja voi kun se on maistunut! Autonkin ostin viime viikolla, 5-korin Golfin. Se on ihana ihana. Ja olihan se myös aikamoinen henkinen kynnys ostaa ensimmäinen oma auto.

Googlen taulukkolaskentaohjelmaa ränklätessäni tuli mieleen, että opiskeluaikain ahdinkoani lievittänyt rahavinkki voisi olla jakamisen arvoinen muillekin, ehkä. Parhaimmillaan minulle tuli pieni summa rahaa kuutena päivänä kuukaudessa (opintoraha, lapsilisä, asumistuki, työpaikka #1 palkka, työpaikka #2 palkka kahtena päivänä) ja kun rahaa tiputteli vain vähän kerrassaan, oli hankala hahmottaa, kuinka paljon sitä oikeasti oli elämiseen käytettävissä ja miten paljon pitäisi varata laskuihin. Kolmisen vuotta sitten törmäsin interwebsissä seuraavanlaiseen budjetointivinkkiin, joka on helpottanut arviointia todella, todella paljon:

  1. Laske yhteen kaikki ”kiinteät” menot vuositasolla. (Asumiskulut, lainat, puhelin, netti, mahd. lehtitilaukset, vakuutukset…)
  2. Jaa kahdellatoista. Saat menoihisi kuukausittain kuluvan summan.
  3. Siirrä ko. summa (+hiukka pelivaraa) joka kuukausi erilliselle laskutilille. (Itse laitoin rahantulopäiville automaattiset siirrot sopivine summineen.) Käyttötilille jää automaattisesti elämiseen jäävä summa ja laskuihin on aina rahaa, vaikka tulisikin kerralla isompia mätkäyksiä.
  4. Maksa laskut joko yksitellen tai kuten mä, automaattiveloituksena ja unohda koko juttu.

 

large

Käsittääkseni monilla pariskunnilla on käytössä vastaavanlainen systeemi kahdestaan. Molemmat laittavat tietyn summan rahaa yhteiselle tilille, jota käytetään perheen ostoksiin. En kuitenkaan ole vielä törmännyt kehenkään muuhun yksinmaksajaan, joka käyttäisi tätä systeemiä. Tämä vaan on minusta niin kerta kaikkisen verraton.

Mitä mieltä olit? Toimisiko sinulla tai käytätkö ehkä vastaavaa systeemiä? Laita parhaat rahavinkit kiertoon! 🙂

Supertyttö virkkaa.

Ohhoh, äidin yllätykseksi lähti just kuusi täyttäneeltä neidiltä virkkuut sujumaan. Eniten huvittaa menetelmä, joka saattaa tai ei saata kuulostaa omakohtaisesti tosi tutulta. ”Äiti voitsä opettaa mut neulomaan tai virkkaamaan? Oisko netissä jotain videoita, joista vois kattoo mallia?” Ööö! ”No joo, katotaan! Voin mäkin kyllä näyttää.” ”No joo, mut ehkä on kuitenki parempi, että mä jään sit netin kanssa opettelemaan, kun sä rupeet aina hermostuttamaan mua. Mä osaan kyllä pausettaa.” Hahhah! Mikäs siinä.

20140503_0015

Ihan kuin itseään katsoisi Youtube-tutoriaalien kanssa 😀 Käytössä Meidän perheen ohjeistus.

Netti auki, virkkuukimppeet esille ja lapsi tuoliin. Muutama silmukka yhdessä. Olin jo henkisesti varautunut tsempittämään hurjasti, mutta ihmeekseni neidin hermot eivät pettäneet kertaakaan. Välillä vaan piti käydä luomassa uskoa siihen, että silmukka todella on onnistunut, kunhan sen vetää ihan vaan vielä vähän isommaksi.

virkkuri2

Otteet.

virkkuri1

Näin paljon jo!

virkkuri3

Ensimmäinen virkkuusaavutus ❤ Tästä jatkuu!

Tätä ylpeyttä siitä, miten pitkäjänteisesti hän opetteli, vaikkei heti ekalla sujunut! ❤ Ja ensimmäinen asia, jota hän uuden taidon myötä mietti, oli sen opettaminen kavereillekin. Vaaau! Ja hetkohta tämän jälkeen huomattiin, että alahampaiden takana pilkottaa kruunu. Mulla taitaa nyt ihan virallisesti olla sellanen iso tyttö. Snif.

Ps. Hauskasti sattui vielä olemaan hällä yllään paita, jonka pitsiliinan on äitini virkannut joskus ammoin. 🙂

Uusi kamera, jolla voi ottaa kuvia esim. perinneruuista.

Uusi kamera (Nikon D5100) poksahti kivasti noudettavaksi toissapäivänä ja olen ollut siitä varsin mielissäni. Väline pääsi heti räpsimismeininkiin kiinni, kun valmistelimme huomista ISOn Tanhuujien Polkaksi!-kevätjuhlaa tekemällä parisensataa kaarakkaa, pirjalan. Kamera oli hyvä ja piirakat! Tule vaikka itse toteamaan huomenna Kuokkalan koululle puoliltapäivin. Just kerkeet hyvin juoda sumpit ja nakertaa nisun ennen kuin aloitetaan tanssihommat yhdeltä!

Piirakkamenekkiä enemmän jännittää itseäni kuitenkin tilaisuuden juontaminen ja erityisesti juontoihin liittyvät koreografiat. Tule itse asiassa katsomaan mun komporointia kukkamekossa, 2 euroa vain maksaa!

_DSC0058_v1

Mums!

 

Siriäkin yritin aamulla kuvailla, mutta jätetään yläosien muodon dokumentointi toistaiseksi muille. Värin tallentaminen sentään onnistui yksinkin. Väristä tästä kovasti pidän.

siri

 

”Lukee tenttiin.”

Vaikka mistä tekisi teille mieli kirjoittaa, mutta koulun paketointi ja yhdistyshommat ovat ottaneet viime aikoina omansa. Kuvitelkaas – minulla on huomenna espanjan tentti, ja sen jälkeen saan keskittyä ihan vaan opparin kirjoittamiseen ilman mitään muita kouluasioita ja se olis sitten viimeinkin siinä se koulu! Tätä on odotettu. Olisi oikeastaan aikamoinen opparikytö tässä meneillään, mutta tehdään sen viimeinen tentti nyt ensin! Ai että. Ja sitten kun on vielä nämä tällaiset kelitkin, niin kyllä nyt jo näin etukäteen höllii ajatus huomisesta koululta poistumisesta auringon paistellessa takaraivoon.

puut

Random-kuva pääsiäisen puupinohommista.

Blogiasioita olen pyöritellyt mielessäni myös. Ajattelin tehdä jonkinnäköisen ”Kierrätysompelun alkeet omassa tapauksessani” -henkisen postauksen, mutta vielä vähän painiskelen sen kanssa. Kovasti haluaisin, että siitä olisi muille mahdollisimman paljon hyötyä. Onko jotain erityistä, mitä haluaisitte aiheesta lukea?

kalanen

Sunnuntaina pidettiin tsekkivaihtarikavereiden kanssa keittopäivä, kuvassa ex-lohi.

Lisäksi kiinnostaisi nähdä se hetki, kun valokuvaan jo tovin valmiina odotelleen Sirin ja kerron siitä. Ehkä se tapahtuu pian, sillä saanen huomenna  postissa uuden käytetyn kameran! Odotan tätäkin asiaa varsin. Ehkä kerron jossakin vaiheessa kameroistanikin. Uuden saumurinkin ostin muuten äskettäin, ihastunut olen. Lisäksi löysin pari hirmu hyvää ilmaista RAW-kuvankäsittelyohjelmaa Linux Ubuntulle (josta tuli muutama päivä sitten aivan kickass-versio 14.04, joka on kyllä ollut ihan mahtavan toimiva. Malttamattomana odotan myös sitä, että Ubuntusta johdettu Elementary OS tulee kesemmällä valmiiksi ja jakeluun. Ellen taas asenna siitä malttamattomuuspäissäni jotain betaa.) Löytyykö lukijoista muuten muita linuxlaisia? Koulu/elämispostaustakin olen jo tovin hillonnut ajatuksissani, mutta homma kaatuu uskalluksen puutteeseen. Ehkä mä vielä rohkaistun ja olen oman elämäni mesimäyrä.

Pieniä onnenhetkiä ja aurinkoisia ajatuksia teille kaikille!

Laa-laa-laatikoita.

Neulekytö kähisee taas voimallisesti ja vie naisen mennessään! Näyttäisin heti, mitä on tekeillä, mutta musta lanka ja 11W lamppu -yhdistelmäkombinaatio saa odottamaan vähän myöhempään. Sen sijaan voin näyttää muiden ottamia kuvia!

Olen viehättynyt rakastunut ajatukseen laatikkomaisista neuleista. Olen ehkä viimeinkin keksinyt, millaisia neuleita haluaisin käyttää! Se on suuri voitto. Alettuani neulomaan kuusi vuotta sitten enemmän urakalla olen kerta kerran perään pettynyt ja purkanut kilokaupalla, kun ei vaan ole natsannut. Joskus on ärsyttänytkin, kun neuloja ei voi itselleen tehdä puseroa, jota ei väkisinpitäisi, kun tuli tehtyä ja sitten purkaisi pois. Mutta nyt minä myönnän, että olen yrittänyt tehdä malleja, jotka eivät ole olleet yhtään minun näköisiä. Että jos olisi joku kysynyt, ostaisinko sellaisia neuleita kaupasta, niin en ostaisi, vaikken osaisikaan itse tehdä! Mutta nyt minä ehkä tiedän, millaista tällä hetkellä haluan ja minkä kanssa pitää! Voi että toivon saavani pian jotain alulle!

c84a2-valkeatKuva

Pinterestini on viime päivinä täyttynyt ylisuurista laatikkoneuleista. Sileän neuleen lisäksi erilaiset pintaneuleet ja palmikot kiinnostavat.

d4d7f-pitsiKuva

Olen aika varma, ettei pitsikään olisi liian tyttömäistä, jos sen yhdistäisi harkitun malliseen neuleeseen ja rentoon alaosaan. Se onnistunee, eihän minulla olekaan kuin farkkuja ja tuulihousut.

0a807-palmikkoKuva

Pudotettujen silmukoiden käyttäminen kiinnostaisi kovasti myös. Kolahtaako teille yhtään?

PPS. Oletteko osallistuneet Missä neuloimme kerran -blogin Jämälankavillasukkajoulukalenteriin? Osallistuisin heti, mutta kun ei ole riittävästi ohuita sukkalankajämiä! Ja itse asiassa voi olla hyväkin olla ottamatta lisähommia ennen vuodenvaihdetta. Olen kuullut, että kaupan alalla on huisketta tähän aikaan vuodesta..

Tehosekoitinämpyilyä.

Terve, täällä Moninkertainen Tehosekoittimein Tuho. Saateltuani pari blenderiä autuaammille sekoittelumaille, tuli uuden hankinta jälleen ajankohtaiseksi. Googlasin kokemuksia ja arvioita pari iltaa ja päätin kirjoittaa ämpyilystäni teillekin – ties vaikka joku muukin olisi parhaillaan arpomassa samaa ja olisi siitä hyötyä.

782a4-banana-berry-smoothie-3

Jos on tarkoitus sekoitella juoksevia juomia silloin tällöin, lienee mikä tahansa blenderi käypä valinta. Meillä tehosekoitinta käytetään vähintään kerran päivässä ja useimmiten laite joutuu tekemisiin jäisten marjojen kanssa. Mites se meni.. ”Ei ole huonoja tuotteita, on vain erilaisia tarpeita.” Näillä vaatimuksilla lähdin etsimään seuraavaa kumppania:Kñyhä kun olen, päätin toteuttaa tällä kertaa hankintaprosessissa liian monta kertaa todeksi toteamaani sanontaa ”Köyhällä ei ole varaa halpaan.”* Vitamix oli tosin jo niin reilusti budjettini yläpuolella, että sen jätin suosiolla huomioimatta.

+ Riittävä teho/toimivuus. Koska pidän tuuheammista, lusikoitavista sösseistä ja olen pakastemarja- ja rahkaihminen, sekoittimen tulee kyetä suoriutumaan niistä ainakin pääsääntöisesti ilman lusikan väliintuloa.
+ Helppo puhdistettavuus.
+ Portaattomasta tehonsäädöstä plussaa.
+ Riittävän suuri kannu. En juo yksin puoltatoista litraa, mutta teen usein smoothieistani jäätelöä ja haluan saada koko massan valmiiksi kerralla.
+ Kestävyys.
+ Hinnan suhteen olin valmis joustamaan, en kuitenkaan yli 300 euron.

Kolme blenderiä tuntui toistuvan huomattavan usein keskusteluissa: KitchenAidKenwood kMix ja Wilfa BL-1200. Myös Philips vilahteli maininnoissa, mutta koska tämänhetkisen monitoimikoneen blenderin jämeryydessä oli toivomisen varaa, päätin vaihtaa merkkiä.

KA

KitchenAidistä opiskellessani en törmännyt yhteenkään raskauttavan negatiiviseen kommenttiin ja oikeastaan kaikki tuntuivat ainoastaan kehuvan laitetta. Muun muassa Halo-blogissa tykätään KA:sta kovasti. Voittamaton plussa laitteelle oli se, että varaosia ja lisäkannuja ym. on saatavilla helposti netistä. KA vaikuttaa kaikin puolin pitkäikäiseltä ja hyvältä valinnalta ja sen teho on 500 W. Laite olikin jo yhden klikkauksen päässä keittiöstäni, kun päätin vielä miettiä. 269 euroa tuntui riipaisevalta, kun ajattelin sen olevan yhden kuukauden opintoraha  – siitäkin huolimatta, että olin sijoittamassa koneeseen, joka kestäisi vuosikaudet.

kenwood

Ensin olin hyppäämässä Kenwoodin matkaan. Hömppäblogin Hosuli oli päätynyt siihen mietittyään sen ja KA:n välillä ja hän oli ilmeisen tyytyväinen valintaansa. KMix on kivannäköinen, 129 euron hinnaltaan siedettävä ja se vaikutti pitkään hyvältä valinnalta myös meille. Käännyin kuitenkin muihin merkkehin hoksittuani, ettei laitteessa ole portaatonta nopeudensäätöä. Lisäksi törmäsin muutamaan kommenttiin, jossa kerrottiin jäisten murskattavien jääneen kulhossa paikalleen ja välikääntelyä vaaditun. Halusin ehdottomasti laitteen, jossa ei tarvitse tökkiä jäisiäkään sössittäviä. KMixin teho on 800 W.

wilfa_434395a

1200 W -tehoinen Wilfa sai kiitosta järeydestään. Yhdessäkään puheenvuorossa ei kurnutettu Wilfan jättäneen hommaa puolitiehen. Laite on myös voittanut Helsingin Sanomain blenderivertailun ansaiten siinä täydet viisi tähteä. Tehon lisäksi kiitosta on käyttäjien keskuudessa saanut sen helppo puhdistettavuus pulssitoiminnolla. Lisäksi laite oli kolmikon edullisin maksaen Gigantin verkkokaupassa 94,90 euroa. Wilfassa on portaaton tehonsäätö ja kolme valmista ohjelmaa: jäänmurskaus, smoothie ja pulssitoiminto, jota voi käyttää myös laitteen puhdistukseen. Kannun tilavuus on 1,8 litraa. Moottorilla on viiden vuoden takuu, joten luotan laitteen olevan myös pitkäikäinen. Toisin sanoen ainakin paperilla kone täytti kaikki asettamani vaatimukset ja päädyin siihen. Mutta miten kävi omassa käytössä?

Parin päivän testailujen perusteella olen ollut Wilfaan enemmän kuin tyytyväinen. Joka kerta hämmästyn, kuinka jäiset marjat ja Milbonan tiivis rahka tuhoutuvat tasaiseksi! Kone on todella tukeva eikä se vaadi käsiä varmistamaan täydellä teholla huutaessaankaan. Kannun puhdistaminen pulssilla toimii loistavasti. Sen saa myös helposti purettua ja pestyä osat vaikka koneessa. Ainoan miinuksen annan äänestä, joka on laadultaan hiustenkuivain potenssiin kymmenen. Tokikaan sitä ei onneksi tarvitse kauaa aina kuunnella eikä miellyttävä-äänistä tehosekoitinta ole vielä kaiketi keksittykään. Mikäli yhteinen taipaleemme ei jossain vaiheessa ole yhtä ruusuinen, palaan kertomaan. Nyt uskallan suositella Wilfaa teillekin!

*Allekirjoittanut ei väitä, että kallis olisi aina parempaa ja että hinta korreloisi poikkeuksetta laadun kanssa. Sen sijaan allekirjoittanut on sitä mieltä, että joistakin asioista kannattaa säästää ostohetkellä ja joistakin ei.