Juniper.

Mä onnistuin! Pidempään tätä lukeneille on varmaan välittynyt minun ikuinen kamppailu mm. paitojen kanssa. Joku ihmeen kirous ollut, kun melkein kaikki on mennyt purkuun. Mutta tästä tuli just hyvä pidän ja oli hauska tehdä ja jemma vajui ja mitä kaikkee ällistystä! Tehkää tekin ja ihmettykää, miten on venka ohje.

_DSC0344

Ohje: Juniper by Veera Välimäki
Koko: Seurattu M-koon reseptiä silmämääräisesti
Lanka: Schachenmayr Regia Silk 6-fädig, musteensininen [55% Villaa, 25% Nailonia, 20% Silkkiä]
Teetee Primavera, musta [75% merinoa, 25% silkkiä]
Puikot: 3.5 mm, helmajoustin 3.25 mm
Menekki yhteensä 350 g (sininen 275 g, musta 75 g)

_DSC0337
Voiko teistä vuonna 2008 ja 2010 ostettuja lankoja kutsua vuosikertamateriaaleiksi? Ei? No hyvin hilloutuneiksi ainakin? Enää ei ehkä välttämättä tulisi ostettua niin öngällä silkkivillaa, mutta nää onkin hankittu aikana, jolloin mikä tahansa ei-Novita oli musta tosi hienoa ja hitti pop. Niinkään ei tullut mietittyä, onko hienosteleva silkkikiilto ihan mun makuun. Kunhan ei ollut seiskaveikkaa ni oli hyvää! Musteensiniset Regiat ostin aikoinaan Kirjavasta kerästä ja muistan 9 kerän maksaneen 20 euroa. Tämä on nyt toinen niistä neulottu paita, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kustannus/riittoisuus –suhteeseen.

Arvasin viimeisten rippeiden menevän tähän ja näin oivan tilaisuuden uusiokäyttää helmaan Amelian purkulangat. Muistan neuloneeni Amelian kahden varikkokäynnin taktiikalla ja värjäyseriä oli sen mukaan. Mutta miten voi yhdestä villapaidasta tulla yli parikymmentä parkuvaa purkurullaa? Tämä Juniperin helma on tursittu kymmenestä eri keränpätkästä. Kolmeen nassakkaan olin kerät joskus kätkenyt, ja nyt tytön kanssa tunnistetiin kova tovi hyvässä valossa värjäyseriä toisistaan ja vaa’alla punnittiin, että ”Vielä on ainakin yhden nötön oltava tätä, kun ei tule 50 grammaa näistä vielä.” Mutta eihän tää olis mulle leimallinen projeksi ollenkaan, jos ei jotain purkumatskua olisi mukana!

Tässä paidassa mä kuitenkin jopa tykkään tuosta silkistä, vaikkei se olekaan sitä mukavaa rouhakkaa laatua. Paita on malliltaan riittävän simppeli ja väriblokattu helma pelastaa turhalta pröystäileväisyydeltä. Ja tuo ohje – ihan hurjan hauska rakenne on tässä paidassa! Paita näyttää kaukaa ihan peruslento-oravalta, mutta läheltä paljastuu lyhennettyhen kerrosten hyvyyttä. Paita neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Tai mun mielestä neule on saumaton, jos mitään ei tarvitse ommella neulalla. Kiinnosti neuloa koko matka ja uusiksi saatan ottaa!

Onhan teitäkin neulelykästänyt viime aikoina?

Läppärinsuojuksen suojus, kahdesti.

Saatte vielä ihan tämän verran katsella tuota keltaista kangastani, sitten lupaan jo näyttää teille jotain muuta!

Ommeltuani keittiöolkkariin kapan, jäi kangasta yli vielä vaikka mihin. Tulin vilkaiseeksi jämistä virkkaamaani läppärinsuojusta ja siitä se ajatus taas. Jos olisi pidettykin tänä vuonna Rumaläppärilaukkuvaihto Rumasukkavaihdon sijaan? Mä olisin kyllä osallistunut tällä. Ettei menisi ihan parjaamiseksi, suojus kyllä pelitti ihan kivasti ja menihän siihen n. 100 g jämiä.

ennenNo emmä tiiä. ..No on se kyllä aika kamala.

ennen2

 

 Läppä taitettiin ihan vaan massakan sisään ja se pyrki aina laukkukannossa ulos. Tätä mun innovaation tasoa taas. Huoh.

Tajusin olevani kohta päällystämässä virkattua suojusta jollain kivemmalla.

Ensin yritin helposti ja tein sille päällisen verhokankaasta. Taistelin vetoketjun paikalleen ja totesin, että vähän jäi lopputulos kaivelemaan. Suuaukko oli sen verran mittainen, että aavistelin vetoketjun syövän ennen pitkää koneeni pinnan. Ulkokangas oli napakka ja virkattu sisus pyrki rullaamaan koneen uidessa kohdalleen, sillä koneeni kulmikkaat nurkat ottivat kiinni virkkuun verkkotekstuuriin ja pakottivat sisuksen makkaralle. Harsin vuorin ja päällisen toisiinsa, mutta siltikin pyngersi. Siihen on varmaan joku syy, miksi vakiintuneempi tyyli läppärilaukuissa on ulottaa vetskari useammalle sivulle. Mutta hei, kantapään kautta menee parhaiten perille!

suojaAnnan tästä itselleni kouluarvosanan 7 ½. Kangas kiva, vetskari kiva, ompelujälki ei niin kiva, lopputulos ihan ok-käytettävä, jos ei paremmasta tiedä.

Ajatus osoitti kuitenkin potentiaalia riemunkiljahduksiin, joten purin suojuksen seuraavana päivänä aikeenani palata sen pariin järeämmillä aseilla. Tällä kertaa minulla olisi vuori ja tarranauhaa, enkä epäroisi käyttää niitä.

uusi3

Huomattavasti parempi!

uusi1Jotain mustaa halusin mukaan, joten käytin tarranauhaa. Koukkupuolta oli vain valkeana, mutta tämä ei nyt haittaa.

uusi2Sijoitin mustan nauhan niin, että sitä jää hieman näkyviin.

uusi4Nyt minä olen tyytyväinen ja kiljahdan vähän riemusta.

..Muuten, koen otsikoinnin aina tosi hankalana. Blogin kanssa tosin vaikuttaa osuneen nappiin sisällön kanssa. Toinen sopiva olisi voinut olla ”Tekee kaikki käsityönsä kahdesti.” Paitsi jotkut läppärinsuojukset kolmesti.

Tapetit koreiksi, eiku.

Pikapäivitys, jossa näytetään Anttilan Verona-langan muuntuminen koreiksi ja palataan työn äärelle.

893e3-molemmatPieni kori tukkajutuille ja sivellinpurkille päällinen.

a7eda-korissaPinnei, ponnareit. Kyllä työ tiiätte.

22463-tapettiMutta nyt äkkiä tämän pariin. Isännöitsijällä oli eri ajatus siitä, mikä on neutraali tapetti, joten pari viikkoa on kaikkien vapaahetkien ohjelma täällä, sanoisinko, selvillä. Hyvät tapetinpoistovinkit otetaan vastaan. (Niin ja minustakaan tuo tummanharmaa ei ollut tapetteja valitessani ”neutraali” ja kuvittelinkin selviäväni muutossa vain sen vaihtamisella samanlaiseen valkoiseen kuin muuallakin kämpässä, mutta toisin kävi! Myös tuo valkoinen on liian päällekäyvä saadakseen jäädä seinille. Mutta tykkäsin tapeteista joka päivä ja joka hetki oli kaiken arvoinen!)

Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja. Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet!

d0f4d-dsc_5027Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä ja ostaa ohjeen sitten kannatuksen vuoksi myöhemmin. Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

d6797-dsc_5063Ilmeeni, kun.

26294-dsc_5071..Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Nyt kävi näin.

Ei mennyt ihan kässärin mukaan tämäkään neule, jos eivät Lootus-lapaset tai villasukatkaan. Kuvassa esiintyy Veera Välimäen ihana Still light -tunika. Ensimmäinen kerä tuntui ihan opettelulta ja piti vähän välillä hakea inspistä tekemiseen Ravelryn valmiista projekteista, mutta toisen kerän kohdalla opin jo pitämään meditatiitivisesta pyörösileästä ja sopivin väliajoin esiintyvistä lisäyksistä. Kahden ja puolen kerän kohdalla olin jo henkisesti voiton puolella ja päätin sovittaa. Nyt saisin vieläkin enemmän potkua seuraaviin keriin! Mutta taas tapahtui olemus* ja toteutunut koko lähentelee enemmän ällää kuin ässää, vaikka tiheys muka täsmää ja puikot on samat kuin ohjeessa. Ei se mitään. Ei olisi paljon huvittanutkaan onnistua kerralla.
Poistin puikot työstä ja napsin silmukkamerkit talteen. Tottunein ottein pyörittelin kahden ja puolen kerän verran Dropsin Alpacaa kerälle. Tässä useamman Alpaca-kerän pyöritelleenä Pappatakin ja tämän projektin tiimoilta totean vain, että yhdessä kerässä on lankaa noin omenankokoiseen palloon.
Outoa on se, miten nykyään ei enää harmita neulemöngät. Mitä siitä pitää päätellä? Ettei aidosti olisi halunnutkaan tehdä sellaista neuletta? Vai onko näitä susia (sori, sudet) tullut jo niin paljon, että olen tyystin turtunut purkupäätöksiin? En osaa sanoa.
Mitähän tämän kanssa. Nyt oli koko S ja 3 mm puikot. Uskaltaisikohan yrittää uudestaan XS ja 2.5 mm välineillä? Sen ainakin tiedän, että jos päätän kokeilla onneani uudestaan, teen pääntien resorin pienemmillä puikoilla kuin muun työn – kuvasta huomaa, että resori olisi mielellään kääntynyt eteenpäin. Olipa hyvä, että tuli purettua koko teos, niin ei käänny.
17de0-stilllight_purkuun

*tyttären sadunkerronnallinen tapa kuvata yllättävää käännettä.