Ei se aina.

Muistatteko, kun joskus 2013 kiersi blogeja haaste, jossa piti tehdä jotain Pinterestiin tallennettua? Mulla meni se kokeilu ihan ok ja sain pariksi vuodeksi käyttökelpoisen lompakon.

Nyt kun kokeilin yhtä pinnattua juttua muutama viikko sitten, niin ei mennyt ihan yhtä purkkiin. Ei se aina.

collage-2016-10-292

Näytän Nipsulta, jossa on niskassa Piisamirotta. Mistä saa ostettua niskaviiksivahaa?

Haastan sinutkin kokeilemaan jotain muistiinmerkittyä juttua ja toivotan onnea, jos siihen liittyy käynti salongissa.

Juniper.

Mä onnistuin! Pidempään tätä lukeneille on varmaan välittynyt minun ikuinen kamppailu mm. paitojen kanssa. Joku ihmeen kirous ollut, kun melkein kaikki on mennyt purkuun. Mutta tästä tuli just hyvä pidän ja oli hauska tehdä ja jemma vajui ja mitä kaikkee ällistystä! Tehkää tekin ja ihmettykää, miten on venka ohje.

_DSC0344

Ohje: Juniper by Veera Välimäki
Koko: Seurattu M-koon reseptiä silmämääräisesti
Lanka: Schachenmayr Regia Silk 6-fädig, musteensininen [55% Villaa, 25% Nailonia, 20% Silkkiä]
Teetee Primavera, musta [75% merinoa, 25% silkkiä]
Puikot: 3.5 mm, helmajoustin 3.25 mm
Menekki yhteensä 350 g (sininen 275 g, musta 75 g)

_DSC0337
Voiko teistä vuonna 2008 ja 2010 ostettuja lankoja kutsua vuosikertamateriaaleiksi? Ei? No hyvin hilloutuneiksi ainakin? Enää ei ehkä välttämättä tulisi ostettua niin öngällä silkkivillaa, mutta nää onkin hankittu aikana, jolloin mikä tahansa ei-Novita oli musta tosi hienoa ja hitti pop. Niinkään ei tullut mietittyä, onko hienosteleva silkkikiilto ihan mun makuun. Kunhan ei ollut seiskaveikkaa ni oli hyvää! Musteensiniset Regiat ostin aikoinaan Kirjavasta kerästä ja muistan 9 kerän maksaneen 20 euroa. Tämä on nyt toinen niistä neulottu paita, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kustannus/riittoisuus –suhteeseen.

Arvasin viimeisten rippeiden menevän tähän ja näin oivan tilaisuuden uusiokäyttää helmaan Amelian purkulangat. Muistan neuloneeni Amelian kahden varikkokäynnin taktiikalla ja värjäyseriä oli sen mukaan. Mutta miten voi yhdestä villapaidasta tulla yli parikymmentä parkuvaa purkurullaa? Tämä Juniperin helma on tursittu kymmenestä eri keränpätkästä. Kolmeen nassakkaan olin kerät joskus kätkenyt, ja nyt tytön kanssa tunnistetiin kova tovi hyvässä valossa värjäyseriä toisistaan ja vaa’alla punnittiin, että ”Vielä on ainakin yhden nötön oltava tätä, kun ei tule 50 grammaa näistä vielä.” Mutta eihän tää olis mulle leimallinen projeksi ollenkaan, jos ei jotain purkumatskua olisi mukana!

Tässä paidassa mä kuitenkin jopa tykkään tuosta silkistä, vaikkei se olekaan sitä mukavaa rouhakkaa laatua. Paita on malliltaan riittävän simppeli ja väriblokattu helma pelastaa turhalta pröystäileväisyydeltä. Ja tuo ohje – ihan hurjan hauska rakenne on tässä paidassa! Paita näyttää kaukaa ihan peruslento-oravalta, mutta läheltä paljastuu lyhennettyhen kerrosten hyvyyttä. Paita neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Tai mun mielestä neule on saumaton, jos mitään ei tarvitse ommella neulalla. Kiinnosti neuloa koko matka ja uusiksi saatan ottaa!

Onhan teitäkin neulelykästänyt viime aikoina?

Ämpyilylapaset.

Välipäivät väpättää ja pääsin viimeinkin blogeen pariin! Olen odottanut tosi paljon! Pahoittelut vierailleille, jotka olette saapuneet tyhjille tiluksille. On ollut pieniä teknisiä ongelmia, jotka toivottavasti tästä sorttaantuvat / ovat ratkenneet.

Nyt kuitenkin lapasasioita. Muuttaessani loppukesästä en pakannut yksiäkään tumppuja mukaan, vaan suunnittelin neulovani sellaiset tarpeen edessä. Pari viikkoa hytisin, ennen kuin tajusin vinkin. Nyt mulla on nämä.

eestaas3Malli: Oma, ohje tulossa. Mallineule pöllitty Knit and Tonicin Slip-Two Slouchista. Lanka: Garnstudio Drops Karisma Puikot: 4.5 mm Fiilis: Ihan kauheen jees, mutta ens kerralla 4 silmukkaa enemmän.

Aloitin aiemmin pipoa tällä Knit and Tonicin ohjeella, jota olin ensin hauduttanut Ravelryn jonossa pari vuotta. Mallineule oli tosi kiva ja tykkään sen tiiviistä pinnasta. Sovelsin siis siitä lapaset, joista tuli omasta mielestä aika kivat ja lämpimätkin.

eestaas1

Siksak-mallineule esiintyy lapasten molemmilla puolilla ja peukalokiila neulotaan siten, että kiilalisäyskohta piileksii. Katso shokkikuvat!

eestaas1

Lapasten ohje on kirjoitteilla! Haluaisiko joku testineuloa?

Supertyttö virkkaa.

Ohhoh, äidin yllätykseksi lähti just kuusi täyttäneeltä neidiltä virkkuut sujumaan. Eniten huvittaa menetelmä, joka saattaa tai ei saata kuulostaa omakohtaisesti tosi tutulta. ”Äiti voitsä opettaa mut neulomaan tai virkkaamaan? Oisko netissä jotain videoita, joista vois kattoo mallia?” Ööö! ”No joo, katotaan! Voin mäkin kyllä näyttää.” ”No joo, mut ehkä on kuitenki parempi, että mä jään sit netin kanssa opettelemaan, kun sä rupeet aina hermostuttamaan mua. Mä osaan kyllä pausettaa.” Hahhah! Mikäs siinä.

20140503_0015

Ihan kuin itseään katsoisi Youtube-tutoriaalien kanssa 😀 Käytössä Meidän perheen ohjeistus.

Netti auki, virkkuukimppeet esille ja lapsi tuoliin. Muutama silmukka yhdessä. Olin jo henkisesti varautunut tsempittämään hurjasti, mutta ihmeekseni neidin hermot eivät pettäneet kertaakaan. Välillä vaan piti käydä luomassa uskoa siihen, että silmukka todella on onnistunut, kunhan sen vetää ihan vaan vielä vähän isommaksi.

virkkuri2

Otteet.

virkkuri1

Näin paljon jo!

virkkuri3

Ensimmäinen virkkuusaavutus ❤ Tästä jatkuu!

Tätä ylpeyttä siitä, miten pitkäjänteisesti hän opetteli, vaikkei heti ekalla sujunut! ❤ Ja ensimmäinen asia, jota hän uuden taidon myötä mietti, oli sen opettaminen kavereillekin. Vaaau! Ja hetkohta tämän jälkeen huomattiin, että alahampaiden takana pilkottaa kruunu. Mulla taitaa nyt ihan virallisesti olla sellanen iso tyttö. Snif.

Ps. Hauskasti sattui vielä olemaan hällä yllään paita, jonka pitsiliinan on äitini virkannut joskus ammoin. 🙂

Läppärinsuojuksen suojus, kahdesti.

Saatte vielä ihan tämän verran katsella tuota keltaista kangastani, sitten lupaan jo näyttää teille jotain muuta!

Ommeltuani keittiöolkkariin kapan, jäi kangasta yli vielä vaikka mihin. Tulin vilkaiseeksi jämistä virkkaamaani läppärinsuojusta ja siitä se ajatus taas. Jos olisi pidettykin tänä vuonna Rumaläppärilaukkuvaihto Rumasukkavaihdon sijaan? Mä olisin kyllä osallistunut tällä. Ettei menisi ihan parjaamiseksi, suojus kyllä pelitti ihan kivasti ja menihän siihen n. 100 g jämiä.

ennenNo emmä tiiä. ..No on se kyllä aika kamala.

ennen2

 

 Läppä taitettiin ihan vaan massakan sisään ja se pyrki aina laukkukannossa ulos. Tätä mun innovaation tasoa taas. Huoh.

Tajusin olevani kohta päällystämässä virkattua suojusta jollain kivemmalla.

Ensin yritin helposti ja tein sille päällisen verhokankaasta. Taistelin vetoketjun paikalleen ja totesin, että vähän jäi lopputulos kaivelemaan. Suuaukko oli sen verran mittainen, että aavistelin vetoketjun syövän ennen pitkää koneeni pinnan. Ulkokangas oli napakka ja virkattu sisus pyrki rullaamaan koneen uidessa kohdalleen, sillä koneeni kulmikkaat nurkat ottivat kiinni virkkuun verkkotekstuuriin ja pakottivat sisuksen makkaralle. Harsin vuorin ja päällisen toisiinsa, mutta siltikin pyngersi. Siihen on varmaan joku syy, miksi vakiintuneempi tyyli läppärilaukuissa on ulottaa vetskari useammalle sivulle. Mutta hei, kantapään kautta menee parhaiten perille!

suojaAnnan tästä itselleni kouluarvosanan 7 ½. Kangas kiva, vetskari kiva, ompelujälki ei niin kiva, lopputulos ihan ok-käytettävä, jos ei paremmasta tiedä.

Ajatus osoitti kuitenkin potentiaalia riemunkiljahduksiin, joten purin suojuksen seuraavana päivänä aikeenani palata sen pariin järeämmillä aseilla. Tällä kertaa minulla olisi vuori ja tarranauhaa, enkä epäroisi käyttää niitä.

uusi3

Huomattavasti parempi!

uusi1Jotain mustaa halusin mukaan, joten käytin tarranauhaa. Koukkupuolta oli vain valkeana, mutta tämä ei nyt haittaa.

uusi2Sijoitin mustan nauhan niin, että sitä jää hieman näkyviin.

uusi4Nyt minä olen tyytyväinen ja kiljahdan vähän riemusta.

..Muuten, koen otsikoinnin aina tosi hankalana. Blogin kanssa tosin vaikuttaa osuneen nappiin sisällön kanssa. Toinen sopiva olisi voinut olla ”Tekee kaikki käsityönsä kahdesti.” Paitsi jotkut läppärinsuojukset kolmesti.

Ennakkoluuloisen kappaverho.

Viimeksi esittelin pöytäni, joka muutti mm. ompeluasioita aika paljon parempaan suuntaan. Sisustuksen pysyttyä ennallaan vuosikaudet keskityttyäni ennemminkin heivaamaan kamaa ja sitä myöten kalusteita pois, on ajatus uusien kotiasioiden ostamisesta tuntunut vähintäänkin vieraalta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin ostaa maton ja verhokangasta ihan iskemättömänä. Tiedän tykkääväni niistä kauan.

Oli ihanaa luoda kotiin pitkästä aikaa jotakin uutta! Suorastaan paloin päästä heti ompelemaan kangasta. Ja jes, oli JUST oikean mittainen pätkä verhonauhaa jemmassa:

likeaboss

Like a boss.

Minulla on ollut vähän hölmö ennakkoasenne kappaverhojen sopivuudesta meille, mutta nyt myönnän, että olen ollut ihan väärässä. Ne ovat oikeinkin kivat. Täytyy kyllä myöntää, että ajatus niistä tuli olosuhteiden pakosta, sillä verhokisko on asennettu toisesta reunasta tasan ikkunan leveydelle. Siellä on taas joku ollut pidättämättä vahingoniloaan, että ”Siinähän ripustat kokopitkän verhon ja peität puolet ikkunasta, hehe! Mut on tietty ihan ookoo, jos sä et uskalla..!” No mä en uskaltanut, capiche? Ja ihan on ookoo!

kappaTykkään kovasti verhon kuvioinnista maton parina. Sama, mutta eri.

reunaKappa peittää ruman pimennysrullaverhon.

Onko joukossa muita kappaverhoihin epäillen suhtautu/-neita tai /-via? Onko uuden ostaminen vaikeaa? Salmiakki vai suklaa? Parketti vai laminaatti?