Ei-hinkkaus amme puhdiste.

Putsasin äsken kylpyammeen internet-ohjeella (No-scrub tub cleaner) ja päätin, että näin hyvää puhdistusmömmöä ei blogiyleisöltä pimitetä hetkeäkään. 1 osa käsitiskiainetta, 1 osa etikkaa + pari lusikkaa soodaa. Taikaa.

Äsken alkuperäistä reseptiä etsiessäni en suinkaan törmännyt siihen, vaan tällaiseen blogeen, jossa testataan Pinterest-löytöjä. Hauska konsepti, kun kaikki Pinterestissä on aina niin ”world’s cleverest mason jar” ja ”no elbow-grease needed ever on anything” ja ”totally gonna try this.”

Veitsistä + ohje veitsitukkiin.

Päätin jo kauan sitten, että ekana kunnollisena palkkapäivänä satsaan ja ostan pari helvetin hyvää veistä, joista kiitän itseäni joka päivä seuraavat 30 vuotta. Niiden suhteen en ole vielä saanut vielä tehtyä päätöstä, mutta tehtyäni pari viikkoa tutkimusta erilaisista vaihtoehdoista olen kuin varkain eksynyt oppimaan paljon veisten käsittelystä ja huoltamisesta. Ei oo ihan sama, kuulkaa! Mun kiinnostuksilla on tapana laajentua mittaviksi selvitysoperaatioiksi, ja niin kävi nyt tämän veitsihommankin kanssa.

Sannan huoltotärpit – pilataksesi veitsesi nopeasti, tee kuten mä tein ennen:

  1. Anna veistesi kuivaa itsekseen, äläkä koskaan kuivaa niitä pesun jälkeen pyyhkeeseen. Korroosion edesauttaminen nopeuttaa lohkeaminen syntymistä merkittävästi.
  2. Säilytä veitset aina irtaallaan laatikossa muiden keittiötarvikkeiden joukossa ilman suojaa. Terän pitäisi olla tylsää tavaraa jo parissa päivässä veitsen pyöriessä muiden hilavitkuttimien joukossa ja hyvällä tuurilla saatat saada terään pari lohkeamaakin!
  3. Käytä kaikkeen leikkaamiseen muovista leikkuulautaa. Näin varmistat veitsesi supernopean tuhoutumisen!
  4. Pese veitset astianpesukoneessa, sillä kuuma lämpötila ja voimakkaat pesuaineet tekevät veitsille todella hyvää. Sitä paitsi veitsen peseminen on todella, todella aikaavievää ja vaivalloista käsin.
  5. Muista aina kaapia leikkuulautasi käyttäen veitsen terävää puolta. Win!
  6. Muista, että isolla määrällä huonoja pärjää keittiössä paremmin kuin kahdella tosi hyvällä.

..Joo, vähän olen tuntenut tässä itseni hoopoksi ja miettinyt, että mitähän sitä on ennen oikein keittiössään kelaillut. Mutta oppia ikä kaikki ja porsaita oomme kaikki. Hauskimpia juttuja, joita olen tässä operaationi aika oppinut, on ehdottomasti tämä kahvikupilla teroittaminen. Oletteko muut jo törmänneet tähän? Mut löytää nykyään aika varmasti ruokarunnilla sipomassa veitsiä kuppeihin tai salaattikulhoon paremman teroitusvälineen puutteessa, kun pahimmat veitset ei saa tomaatteja siivuiksi edes tehtyäni ensin veitsenkärjellä reiän.

Ja tässä oli vielä tämä työmatkan oivallus, jonka sain selatessani erilaisia veitsitukkeja netistä. Monissa oli jonkinlainen muovikampa/harja pohjalla, ja tuli mieleen, että miksei ihan yhtä hyvin toimisi varrastikuilla. Kävin ostamassa kymmenen pakettia ja kassan mies lohkaisi espanjaksi jotain, joka varmaan vapaasti kääntyisi ”Ajattelit sitten tehdä vähän enemmän pinchoja.” Selvensin ajatukseni pääpiirteissään ja epäusko projektiini oli suuri myös jonossa seuraavalla asiakkaalla. Kassa pyysi raportoimaan kokeilun tuloksista. Ensi kerralla näytän sille kuvan viritelmästäni in action, mutta te saatte tietysti nähdä tän eka. Mä olen tähän aika tyytyväinen! Nyt puuttuu enää ne kunnolliset veitset.

Ohjeet: ota suorareunainen lasimaljakko ja täytä se tiiviisti varrastikuilla. Ihan hyvä tuli ja toimiva. Kiitokset tästä maljakosta kuuluu anopikkeelleni, joka oli tehnyt meille tähän ylläriksi käpyjoulupuun. Terkkuja vaan!

_DSC0047

_DSC0052

_DSC0054

_DSC0056

Ennakkoluuloisen kappaverho.

Viimeksi esittelin pöytäni, joka muutti mm. ompeluasioita aika paljon parempaan suuntaan. Sisustuksen pysyttyä ennallaan vuosikaudet keskityttyäni ennemminkin heivaamaan kamaa ja sitä myöten kalusteita pois, on ajatus uusien kotiasioiden ostamisesta tuntunut vähintäänkin vieraalta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin ostaa maton ja verhokangasta ihan iskemättömänä. Tiedän tykkääväni niistä kauan.

Oli ihanaa luoda kotiin pitkästä aikaa jotakin uutta! Suorastaan paloin päästä heti ompelemaan kangasta. Ja jes, oli JUST oikean mittainen pätkä verhonauhaa jemmassa:

likeaboss

Like a boss.

Minulla on ollut vähän hölmö ennakkoasenne kappaverhojen sopivuudesta meille, mutta nyt myönnän, että olen ollut ihan väärässä. Ne ovat oikeinkin kivat. Täytyy kyllä myöntää, että ajatus niistä tuli olosuhteiden pakosta, sillä verhokisko on asennettu toisesta reunasta tasan ikkunan leveydelle. Siellä on taas joku ollut pidättämättä vahingoniloaan, että ”Siinähän ripustat kokopitkän verhon ja peität puolet ikkunasta, hehe! Mut on tietty ihan ookoo, jos sä et uskalla..!” No mä en uskaltanut, capiche? Ja ihan on ookoo!

kappaTykkään kovasti verhon kuvioinnista maton parina. Sama, mutta eri.

reunaKappa peittää ruman pimennysrullaverhon.

Onko joukossa muita kappaverhoihin epäillen suhtautu/-neita tai /-via? Onko uuden ostaminen vaikeaa? Salmiakki vai suklaa? Parketti vai laminaatti?

Bloggaajan nurkka, ompelunurkka, keittiö- ja olohuonenurkka.

Yhdessä jos toisessakin blogissa on esitelty soppi, jossa tekstit syntyvät. Niin myös täällä nyt! Mutta ihan ensimmäiseksi minun pitää esitellä teille uusi pöytäni, jonka hankin parisen viikkoa sitten. Käsityöelämänlaatuni on parantunut potenssiin kolme! Miten yhdestä pöydästä voi tullakin näin iloiseksi joka päivä.

Pohjustetaas vähän. Keittiönpöytäni on vuosia ollut mallia baarikorkea. Ihan kiva joo, jos ei satu olemaan 162 cm pitkä ompelija, joka haluaisi ylettää polkimelle ja leikata pöydällä kankaita, ja jolla ei ole muuta nimikoitua ompelutilaa. Myös pöydän reuna on ollut hankala, sillä siihen ei ole saanut kiinni lisälamppua eikä neulekonetta. Oikea käsityöharrastajan unelmakaluste siis.

vanha_keittio

Keittiö/olkkari ennen.

Pari-kolme viikkoa sitten kävi mielessä ajatus, että tarpeisiini paremmin sopivia kalusteita saattaa olla olemassa. Käpäisin kärppänä Torille ja bongasin pienen selauksen jälkeen 50-luvulla käsintehdyn puupöydän 60 eurolla. Nyt tarvittaisiin enää tuolit! Pläräys jatkui ja pian löysinkin tälle nörtille sopivat wlan-tuolit, joista pyydettiin yhteensä 35 euroa. Voi veljet! Ja niistä puheenollen, pikkuveljeni oli kalustustuulella ja vei korkean pöydän tyytyväisenä mennessään. Voitto.

Siinä minun uusi keittiö/olohuone/ompeluhuone nyt on! Niin paljon parempi! Huoneen ilmekin on huomattavasti freesimpi.

pikku

Lojaali karvalankamattoni ”Pöly-Pasi” sai niin ikään väistyä paremmin ompelutilaan soveltuvan puuvillamaton tieltä. Tykkään uudesta matostakin kuin hullu perunalaatikosta.

tiimellys

Pöydän pinta on täydellisesti kulunut. ❤ Sen tosin voisi vielä suojata öljyllä.

pinta

purkken

Pöydän reuna sallii myös polvinostimen käytön. Se onnea on. Onko muilla tapana pitää lankapurkkia vieressä? Mä suunnilleen menetän ompelutaitoni ilman, vaikka periaatteessa ompelukonetta ei varmaan purkilla ajeta sen enempää kuin autoa kortilla.

Täällä minä nykyään mieluiten mm. bloggaan.

npNP:n toimitus.

Sienimetsäläinen.

b2058-sy_002
Haastetta emännöivät Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä

Kääk, yhtäkkiä lokakuu! Syyskuun Silmukan ytimestä -haasteessa oli teemana ”sienimetsällä” ja tavoilleni uskollisena taivutin käsitettä hieman. Sienimetsästä tulee mieleen sammal, sammalesta alpakka ja alpakkaa oli mm. pinkkinä. Ja jos hirvimetsällä on koodiväri myssyköissä, niin kyllä sienimetsälläkin. Tiiä, mikä mörkö veisi, jos ei pahaa-aavistamaton sienestäjä erottuisi metsän puista!

b46b8-_dsc5690

Malli: Rikkeä muistellen
Drops Alpaca
Muuta: 80 s, neulottu ainaoikein kääntämällä sm + 1s kohdalla.
Puikot: 3.5 alareunassa, 4.5 muussa myssyssä?
Menekki: 82 g

8283c-koppaPS. Muuttounclutterointi edistuu ja kuin varkain olen onnistunut vuoden aikana tuhoamaan laatikollisen lankaa! Suurin osa on neulottu ja joitain olen laittanut eteenpäin. Ennen näitä laatikoita oli täynnä kolme ja nyt kaikki pörriäiseni mahtuvat yhteen lootaan. 🙂 Vuoden lupauksettomalla-todo -listalla oli ajatus neuloa kerä viikossa eli 2,6 kiloa vuodessa. Tällä hetkellä puikoista ja koukusta on kulkenut läpi 2050 g eli 736 g uupuu vielä. …Njoo, ihan mahdollista, kai. Katotaan ny. En edelleenkään lupaa mitään.

b1ec8-remppa

PPS. Tapetit irtoavat edelleen ja tänään on vuorossa maggar! Kiitos kaikille edelliseen kommentoineille! 🙂 Ei oo helppoo, mutta viikon päästä on tämäkin ähertäminen jo pelkkä muisto vaan, joten eiku innolla kimppuun!

Tapetit koreiksi, eiku.

Pikapäivitys, jossa näytetään Anttilan Verona-langan muuntuminen koreiksi ja palataan työn äärelle.

893e3-molemmatPieni kori tukkajutuille ja sivellinpurkille päällinen.

a7eda-korissaPinnei, ponnareit. Kyllä työ tiiätte.

22463-tapettiMutta nyt äkkiä tämän pariin. Isännöitsijällä oli eri ajatus siitä, mikä on neutraali tapetti, joten pari viikkoa on kaikkien vapaahetkien ohjelma täällä, sanoisinko, selvillä. Hyvät tapetinpoistovinkit otetaan vastaan. (Niin ja minustakaan tuo tummanharmaa ei ollut tapetteja valitessani ”neutraali” ja kuvittelinkin selviäväni muutossa vain sen vaihtamisella samanlaiseen valkoiseen kuin muuallakin kämpässä, mutta toisin kävi! Myös tuo valkoinen on liian päällekäyvä saadakseen jäädä seinille. Mutta tykkäsin tapeteista joka päivä ja joka hetki oli kaiken arvoinen!)

Tehosekoitinämpyilyä.

Terve, täällä Moninkertainen Tehosekoittimein Tuho. Saateltuani pari blenderiä autuaammille sekoittelumaille, tuli uuden hankinta jälleen ajankohtaiseksi. Googlasin kokemuksia ja arvioita pari iltaa ja päätin kirjoittaa ämpyilystäni teillekin – ties vaikka joku muukin olisi parhaillaan arpomassa samaa ja olisi siitä hyötyä.

782a4-banana-berry-smoothie-3

Jos on tarkoitus sekoitella juoksevia juomia silloin tällöin, lienee mikä tahansa blenderi käypä valinta. Meillä tehosekoitinta käytetään vähintään kerran päivässä ja useimmiten laite joutuu tekemisiin jäisten marjojen kanssa. Mites se meni.. ”Ei ole huonoja tuotteita, on vain erilaisia tarpeita.” Näillä vaatimuksilla lähdin etsimään seuraavaa kumppania:Kñyhä kun olen, päätin toteuttaa tällä kertaa hankintaprosessissa liian monta kertaa todeksi toteamaani sanontaa ”Köyhällä ei ole varaa halpaan.”* Vitamix oli tosin jo niin reilusti budjettini yläpuolella, että sen jätin suosiolla huomioimatta.

+ Riittävä teho/toimivuus. Koska pidän tuuheammista, lusikoitavista sösseistä ja olen pakastemarja- ja rahkaihminen, sekoittimen tulee kyetä suoriutumaan niistä ainakin pääsääntöisesti ilman lusikan väliintuloa.
+ Helppo puhdistettavuus.
+ Portaattomasta tehonsäädöstä plussaa.
+ Riittävän suuri kannu. En juo yksin puoltatoista litraa, mutta teen usein smoothieistani jäätelöä ja haluan saada koko massan valmiiksi kerralla.
+ Kestävyys.
+ Hinnan suhteen olin valmis joustamaan, en kuitenkaan yli 300 euron.

Kolme blenderiä tuntui toistuvan huomattavan usein keskusteluissa: KitchenAidKenwood kMix ja Wilfa BL-1200. Myös Philips vilahteli maininnoissa, mutta koska tämänhetkisen monitoimikoneen blenderin jämeryydessä oli toivomisen varaa, päätin vaihtaa merkkiä.

KA

KitchenAidistä opiskellessani en törmännyt yhteenkään raskauttavan negatiiviseen kommenttiin ja oikeastaan kaikki tuntuivat ainoastaan kehuvan laitetta. Muun muassa Halo-blogissa tykätään KA:sta kovasti. Voittamaton plussa laitteelle oli se, että varaosia ja lisäkannuja ym. on saatavilla helposti netistä. KA vaikuttaa kaikin puolin pitkäikäiseltä ja hyvältä valinnalta ja sen teho on 500 W. Laite olikin jo yhden klikkauksen päässä keittiöstäni, kun päätin vielä miettiä. 269 euroa tuntui riipaisevalta, kun ajattelin sen olevan yhden kuukauden opintoraha  – siitäkin huolimatta, että olin sijoittamassa koneeseen, joka kestäisi vuosikaudet.

kenwood

Ensin olin hyppäämässä Kenwoodin matkaan. Hömppäblogin Hosuli oli päätynyt siihen mietittyään sen ja KA:n välillä ja hän oli ilmeisen tyytyväinen valintaansa. KMix on kivannäköinen, 129 euron hinnaltaan siedettävä ja se vaikutti pitkään hyvältä valinnalta myös meille. Käännyin kuitenkin muihin merkkehin hoksittuani, ettei laitteessa ole portaatonta nopeudensäätöä. Lisäksi törmäsin muutamaan kommenttiin, jossa kerrottiin jäisten murskattavien jääneen kulhossa paikalleen ja välikääntelyä vaaditun. Halusin ehdottomasti laitteen, jossa ei tarvitse tökkiä jäisiäkään sössittäviä. KMixin teho on 800 W.

wilfa_434395a

1200 W -tehoinen Wilfa sai kiitosta järeydestään. Yhdessäkään puheenvuorossa ei kurnutettu Wilfan jättäneen hommaa puolitiehen. Laite on myös voittanut Helsingin Sanomain blenderivertailun ansaiten siinä täydet viisi tähteä. Tehon lisäksi kiitosta on käyttäjien keskuudessa saanut sen helppo puhdistettavuus pulssitoiminnolla. Lisäksi laite oli kolmikon edullisin maksaen Gigantin verkkokaupassa 94,90 euroa. Wilfassa on portaaton tehonsäätö ja kolme valmista ohjelmaa: jäänmurskaus, smoothie ja pulssitoiminto, jota voi käyttää myös laitteen puhdistukseen. Kannun tilavuus on 1,8 litraa. Moottorilla on viiden vuoden takuu, joten luotan laitteen olevan myös pitkäikäinen. Toisin sanoen ainakin paperilla kone täytti kaikki asettamani vaatimukset ja päädyin siihen. Mutta miten kävi omassa käytössä?

Parin päivän testailujen perusteella olen ollut Wilfaan enemmän kuin tyytyväinen. Joka kerta hämmästyn, kuinka jäiset marjat ja Milbonan tiivis rahka tuhoutuvat tasaiseksi! Kone on todella tukeva eikä se vaadi käsiä varmistamaan täydellä teholla huutaessaankaan. Kannun puhdistaminen pulssilla toimii loistavasti. Sen saa myös helposti purettua ja pestyä osat vaikka koneessa. Ainoan miinuksen annan äänestä, joka on laadultaan hiustenkuivain potenssiin kymmenen. Tokikaan sitä ei onneksi tarvitse kauaa aina kuunnella eikä miellyttävä-äänistä tehosekoitinta ole vielä kaiketi keksittykään. Mikäli yhteinen taipaleemme ei jossain vaiheessa ole yhtä ruusuinen, palaan kertomaan. Nyt uskallan suositella Wilfaa teillekin!

*Allekirjoittanut ei väitä, että kallis olisi aina parempaa ja että hinta korreloisi poikkeuksetta laadun kanssa. Sen sijaan allekirjoittanut on sitä mieltä, että joistakin asioista kannattaa säästää ostohetkellä ja joistakin ei.