Juniper.

Mä onnistuin! Pidempään tätä lukeneille on varmaan välittynyt minun ikuinen kamppailu mm. paitojen kanssa. Joku ihmeen kirous ollut, kun melkein kaikki on mennyt purkuun. Mutta tästä tuli just hyvä pidän ja oli hauska tehdä ja jemma vajui ja mitä kaikkee ällistystä! Tehkää tekin ja ihmettykää, miten on venka ohje.

_DSC0344

Ohje: Juniper by Veera Välimäki
Koko: Seurattu M-koon reseptiä silmämääräisesti
Lanka: Schachenmayr Regia Silk 6-fädig, musteensininen [55% Villaa, 25% Nailonia, 20% Silkkiä]
Teetee Primavera, musta [75% merinoa, 25% silkkiä]
Puikot: 3.5 mm, helmajoustin 3.25 mm
Menekki yhteensä 350 g (sininen 275 g, musta 75 g)

_DSC0337
Voiko teistä vuonna 2008 ja 2010 ostettuja lankoja kutsua vuosikertamateriaaleiksi? Ei? No hyvin hilloutuneiksi ainakin? Enää ei ehkä välttämättä tulisi ostettua niin öngällä silkkivillaa, mutta nää onkin hankittu aikana, jolloin mikä tahansa ei-Novita oli musta tosi hienoa ja hitti pop. Niinkään ei tullut mietittyä, onko hienosteleva silkkikiilto ihan mun makuun. Kunhan ei ollut seiskaveikkaa ni oli hyvää! Musteensiniset Regiat ostin aikoinaan Kirjavasta kerästä ja muistan 9 kerän maksaneen 20 euroa. Tämä on nyt toinen niistä neulottu paita, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kustannus/riittoisuus –suhteeseen.

Arvasin viimeisten rippeiden menevän tähän ja näin oivan tilaisuuden uusiokäyttää helmaan Amelian purkulangat. Muistan neuloneeni Amelian kahden varikkokäynnin taktiikalla ja värjäyseriä oli sen mukaan. Mutta miten voi yhdestä villapaidasta tulla yli parikymmentä parkuvaa purkurullaa? Tämä Juniperin helma on tursittu kymmenestä eri keränpätkästä. Kolmeen nassakkaan olin kerät joskus kätkenyt, ja nyt tytön kanssa tunnistetiin kova tovi hyvässä valossa värjäyseriä toisistaan ja vaa’alla punnittiin, että ”Vielä on ainakin yhden nötön oltava tätä, kun ei tule 50 grammaa näistä vielä.” Mutta eihän tää olis mulle leimallinen projeksi ollenkaan, jos ei jotain purkumatskua olisi mukana!

Tässä paidassa mä kuitenkin jopa tykkään tuosta silkistä, vaikkei se olekaan sitä mukavaa rouhakkaa laatua. Paita on malliltaan riittävän simppeli ja väriblokattu helma pelastaa turhalta pröystäileväisyydeltä. Ja tuo ohje – ihan hurjan hauska rakenne on tässä paidassa! Paita näyttää kaukaa ihan peruslento-oravalta, mutta läheltä paljastuu lyhennettyhen kerrosten hyvyyttä. Paita neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Tai mun mielestä neule on saumaton, jos mitään ei tarvitse ommella neulalla. Kiinnosti neuloa koko matka ja uusiksi saatan ottaa!

Onhan teitäkin neulelykästänyt viime aikoina?

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat.

En nyt niin ole jouluihminen ollut aikuisiällä, mutta tänä vuonna odotin kyllä kovasti. Niin paljon kuin tykkään elosta täällä, perhetta ja ystäviä on hirveä ikävä. Ja mikä ois parempaa ajankulunvauhditusta kuin jämälankavillasukkajoulukalenteri hei! Jämiä ei vaan ollut yhtään tippaa, siinä pulma. Mutta Sokkis kuiskasi Kaheleiden Minivyyhtisukkalankavaihdosta [rav] ja sain jännätä nöttöskirjeitäkin. Neuleparasta. Tämmöset tuli sukista, ihan kreisit hei. Ja aika siistejä ovat nuo muutkin, käykää vaikka toteamassa!

kalenterisukat2

kalenterisukat4

kalenterisukat5

kalenterisukat6

Tejí con damas españolas hoy. Recomiendo.

Oho, viikko Espanjaa eletty! Ja jo huomenna tuloo puoliso. Iha että!

Asioilla on aina taipumus nivoutua ja kirjoitus oli karata vieläkin pahemmin nyrkistä, joten minun lienee järkevintä pilkkoa kaikki kerrottava eri postauksiin. Tulossa on siis tarinaa mahdollisesti kodista, tekeillä olevista neuleista ja ihanasta anopikkeen ystävästä (nyk. myös minun ystävä), joka on ollut valtavan suureksi avuksi kodinetsinnässä ja kaikessa.

Tällä kertaa täytyy kuitenkin päästä jakamaan tuoreeltaan ensimmäiset neulomointifiilikset. Lähin lankakauppa, Llanes del món (=maailman villat), on kotiaukioni nurkalla, ja satuin kävelemään siitä puoliltapäivin ensimmäistä kertaa ohi sen ollessa auki. (Totuttelen vielä siestaan, vaikka kyllähän minä sen tiedän, ettei paikat ole iltapäivällä auki.) Tietysti pistäydyin puotiin ja ryhdyin jutulle omistajan kanssa. Hänellä oli aivan selvästi silmää hyville neuletekniikoille ja muutenkin tykkäsin kaupasta paljon. Ostinpa ensimmäiset hiilikuitupuikkonikin! Liike on paikalliseen tapaan auki muutaman tunnin aamulla ja taas myöhemmin illalla, ja tuolloin on tapana viettää porukalla aikaa neuloen. Menin tuo alla olevan kuvion oranssi pylpyrä mielessäni. Paikallisiin sekaantuminen ja tuntematon kieli on aina hyvä tapa järjestää itsensä noloksi.

comfort zone

Paikalla oli kolme muuta asiakasta neuleidensa kanssa, ja vaikken paljoakaan jutuista ymmärtänyt, tuli aika selväksi, että meisinki on hyvä ja että pidän näistä naisista. Aion pyrkiä paikalle useamminkin. Toivon todella, että onnistun kehittämään kielitaitoani niin, että pystyisin olemaan jutuissa enemmänkin mukana! Nyt oma kontribuutio rajoittui lähinnä sen kertomiseen, mitä olen tullut Espanjaan tekemään ja ilmeisesti pystyin sen verran itseäni ilmaisemaan. Muiden puheessa mukana pysyminen on vielä aika hankalaa.

Ehdin neulomaan puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa, mutta koska työ maistui niin kovin, päätin mennä vielä ottamaan ensimmäisen viinilasilliseni kotiaukion toisella puolella olevaan ..viineriaan? Kuinka mehevää oli istua lämpimässä ulkona, siemailla viintä ja neuloa! Me encanta! (Viini maksoi 1,90 € mitä.) Onneksi kesä jatkuu täällä vielä yleensä syyskuun loppuun ja saan tehdä tämän vielä monesti uudestaan. Ja kylmän tullen pusken sisätilaan.

Pienen alun sain himotusneuleeseen tehtyä, ja huomenna se siitä taas jatkunee. Huomenna on muutenkin astetta jännempää, sillä minulla on ensimmäinen työpäivä Reebokilla, ja sitten illalla alkaa yhteiselo, kunhan Rokkitähtinörttikin rupeaa maahanmuuttajaksi. Mutta nyt adéu, sanoo katalaanikin!

1+1=paita.

Rakastan kierrätysompelua. Olin jo ihan aikeissa taas hehkuttaa kaikkea siinä, mutta huomasin Omatekeleessä sanotun aika lailla just ne samat sanat. Mitäpä enää lisäämään!

Hankittuani uuden pöydän olen ommellut jotakin joka päivä. Aiemmin täällä onkin esitelty jo kappa ja läppärin suojapussi, mutta ennen niitä ompelin kasan vaatteita Supertytölle. Rakkauteni trikooseen on alati suuri.

Varsinkin lastenvaatteita on niin kivaa suunnitella vanhoista tekstiileistä. Rajalliset resurssit ruokkivat ainakin minulla luovuutta verrattomasti. Nuottihihapaidan ompelusta jäi yli tämän verran raitaa ja tuotuani kierrätyskeskuksesta pyöräpaidan, ajatus lopun sijoittamisesta valkeni saman tien. Miten hyvä tzägä kävi tuon vihreän pääntienkantinkin kanssa.eka1 +1 = tää alempi!

kiti2

Leikkelin kappaleet käsivaralta, mikä onkin viime aikoina ollut se lempparitapa tehdä juttuja. Aiemmin olin ehdottomasti kaavaihminen, mutta näitä lasten kierrätystrikoojuttuja on kyllä ollut maukasta tehdä ihan mäihällä.

kiti

Poisleikatusta yläosasta tuli vielä täydellisen sopivasti 110-kokoiset alushousut. Me gusta. Niidenkin ompelemisesta voi kuulemma vähän innostua..

Ps. Osallistuitteko jo Harakan aarteiden tennariarvontaan? Kuka muu tykkää kierrätysompeluista? Kolahtaako golfvihreä?

Ennakkoluuloisen kappaverho.

Viimeksi esittelin pöytäni, joka muutti mm. ompeluasioita aika paljon parempaan suuntaan. Sisustuksen pysyttyä ennallaan vuosikaudet keskityttyäni ennemminkin heivaamaan kamaa ja sitä myöten kalusteita pois, on ajatus uusien kotiasioiden ostamisesta tuntunut vähintäänkin vieraalta. Pitkän harkinnan jälkeen päätin kuitenkin ostaa maton ja verhokangasta ihan iskemättömänä. Tiedän tykkääväni niistä kauan.

Oli ihanaa luoda kotiin pitkästä aikaa jotakin uutta! Suorastaan paloin päästä heti ompelemaan kangasta. Ja jes, oli JUST oikean mittainen pätkä verhonauhaa jemmassa:

likeaboss

Like a boss.

Minulla on ollut vähän hölmö ennakkoasenne kappaverhojen sopivuudesta meille, mutta nyt myönnän, että olen ollut ihan väärässä. Ne ovat oikeinkin kivat. Täytyy kyllä myöntää, että ajatus niistä tuli olosuhteiden pakosta, sillä verhokisko on asennettu toisesta reunasta tasan ikkunan leveydelle. Siellä on taas joku ollut pidättämättä vahingoniloaan, että ”Siinähän ripustat kokopitkän verhon ja peität puolet ikkunasta, hehe! Mut on tietty ihan ookoo, jos sä et uskalla..!” No mä en uskaltanut, capiche? Ja ihan on ookoo!

kappaTykkään kovasti verhon kuvioinnista maton parina. Sama, mutta eri.

reunaKappa peittää ruman pimennysrullaverhon.

Onko joukossa muita kappaverhoihin epäillen suhtautu/-neita tai /-via? Onko uuden ostaminen vaikeaa? Salmiakki vai suklaa? Parketti vai laminaatti?

Lumihuippuhuivi.

Joku aika sitten sain kaavionkehitysvimman keskellä yötä ja tein ihan jopa mallitilkunkin! Mikä vinkeintä, Kantapää keskellä kämmekästä -blogissa oltiin keksitty sama tai hyvin samanoloinen kuvio näemmä melkein samaan aikaan! Yhtenevät neuleajatukset.. jännä! Inspis lähti minulla mummolta saadusta, veljensä lampaista 60-70-luvulla (?) kehrätystä langasta, jota oli juuri sopivasti pieneen huiviin. Halusin siihen ehdottomasti pitsiä. Jotakin graafista teki kuitenkin mieli, ja kun juuri oikeanlaista pitsiä ei netistä pienellä haulla löytynyt, päätin puuhata kuvion itse.

kokohuivi

 

Jos Kantapää keskellä kämmentä -blogissa kuviossa oli vuoria, niin nämä ovat lumihuippuja?

Puikot: 4.5 mm
Lanka: Mummolta
Menekki: 85 g
Muuta: Kuvio on jaollinen 12 silmukalla, ja loin silmukat mäihällä kahdentoista ryppäissä. Nyt kun laskin, niin huivissa on yhteensä 12 toistoa eli 144 silmukkaa. Yritin estää reunarullauksen neulomalla pari kerrosta nurjaa ennen ja jälkeen kuvion, mutta olisi näköjään vaatinut jonkun muun toimenpiteen.

siksakYösyömmen kaavio. Toistettava kuvio on merkitty tuolla kivalla värillä, joka on sininen tai violetti katsojasta riippuen. Minusta ehkä violetti.