Juniper.

Mä onnistuin! Pidempään tätä lukeneille on varmaan välittynyt minun ikuinen kamppailu mm. paitojen kanssa. Joku ihmeen kirous ollut, kun melkein kaikki on mennyt purkuun. Mutta tästä tuli just hyvä pidän ja oli hauska tehdä ja jemma vajui ja mitä kaikkee ällistystä! Tehkää tekin ja ihmettykää, miten on venka ohje.

_DSC0344

Ohje: Juniper by Veera Välimäki
Koko: Seurattu M-koon reseptiä silmämääräisesti
Lanka: Schachenmayr Regia Silk 6-fädig, musteensininen [55% Villaa, 25% Nailonia, 20% Silkkiä]
Teetee Primavera, musta [75% merinoa, 25% silkkiä]
Puikot: 3.5 mm, helmajoustin 3.25 mm
Menekki yhteensä 350 g (sininen 275 g, musta 75 g)

_DSC0337
Voiko teistä vuonna 2008 ja 2010 ostettuja lankoja kutsua vuosikertamateriaaleiksi? Ei? No hyvin hilloutuneiksi ainakin? Enää ei ehkä välttämättä tulisi ostettua niin öngällä silkkivillaa, mutta nää onkin hankittu aikana, jolloin mikä tahansa ei-Novita oli musta tosi hienoa ja hitti pop. Niinkään ei tullut mietittyä, onko hienosteleva silkkikiilto ihan mun makuun. Kunhan ei ollut seiskaveikkaa ni oli hyvää! Musteensiniset Regiat ostin aikoinaan Kirjavasta kerästä ja muistan 9 kerän maksaneen 20 euroa. Tämä on nyt toinen niistä neulottu paita, joten olen enemmän kuin tyytyväinen kustannus/riittoisuus –suhteeseen.

Arvasin viimeisten rippeiden menevän tähän ja näin oivan tilaisuuden uusiokäyttää helmaan Amelian purkulangat. Muistan neuloneeni Amelian kahden varikkokäynnin taktiikalla ja värjäyseriä oli sen mukaan. Mutta miten voi yhdestä villapaidasta tulla yli parikymmentä parkuvaa purkurullaa? Tämä Juniperin helma on tursittu kymmenestä eri keränpätkästä. Kolmeen nassakkaan olin kerät joskus kätkenyt, ja nyt tytön kanssa tunnistetiin kova tovi hyvässä valossa värjäyseriä toisistaan ja vaa’alla punnittiin, että ”Vielä on ainakin yhden nötön oltava tätä, kun ei tule 50 grammaa näistä vielä.” Mutta eihän tää olis mulle leimallinen projeksi ollenkaan, jos ei jotain purkumatskua olisi mukana!

Tässä paidassa mä kuitenkin jopa tykkään tuosta silkistä, vaikkei se olekaan sitä mukavaa rouhakkaa laatua. Paita on malliltaan riittävän simppeli ja väriblokattu helma pelastaa turhalta pröystäileväisyydeltä. Ja tuo ohje – ihan hurjan hauska rakenne on tässä paidassa! Paita näyttää kaukaa ihan peruslento-oravalta, mutta läheltä paljastuu lyhennettyhen kerrosten hyvyyttä. Paita neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Tai mun mielestä neule on saumaton, jos mitään ei tarvitse ommella neulalla. Kiinnosti neuloa koko matka ja uusiksi saatan ottaa!

Onhan teitäkin neulelykästänyt viime aikoina?

Tyvestä latvaan.

”Ei kannata yrittää opettaa sikaa laulamaan. Tuhlaat vain aikaasi ja sikakin ärsyyntyy.” – Teksasilainen sananlasku.

Tuli vaan mieleen siitä, kun aamulla yritin opettaa jälkikasvua virkkaamaan neulottuja palasia yhteen, kun niin kovasti väkerrytytti häntä. Vaan liikaa opastin ja ahdistus tuli. Mutta turhautumisen jälkimainingeissa syntyi kuitenkin hyvänmielenlaulu nimeltään ”Huonot naiset eivät osaa mitään.” Siinä lauletaan mm. että ”olemme ihan pyllystä tulleita, syntyessä munankuoremme kakkaa oli. Haistaankin ihan etanoilta! Miks ees mitään yritetään, kun ollaan kuitenkin ihan huonoja.” Ja kaikki mun keksimät osat, jotka ei ole yhtään noin hyviä.

Aloitettiin niperryshommat sittenkin pykäpistoilla ja into palasi. Eiköhän me vielä ehditä virkkaamaan vaikka kuinka.

_DSC0331

Ämpyilylapaset.

Välipäivät väpättää ja pääsin viimeinkin blogeen pariin! Olen odottanut tosi paljon! Pahoittelut vierailleille, jotka olette saapuneet tyhjille tiluksille. On ollut pieniä teknisiä ongelmia, jotka toivottavasti tästä sorttaantuvat / ovat ratkenneet.

Nyt kuitenkin lapasasioita. Muuttaessani loppukesästä en pakannut yksiäkään tumppuja mukaan, vaan suunnittelin neulovani sellaiset tarpeen edessä. Pari viikkoa hytisin, ennen kuin tajusin vinkin. Nyt mulla on nämä.

eestaas3Malli: Oma, ohje tulossa. Mallineule pöllitty Knit and Tonicin Slip-Two Slouchista. Lanka: Garnstudio Drops Karisma Puikot: 4.5 mm Fiilis: Ihan kauheen jees, mutta ens kerralla 4 silmukkaa enemmän.

Aloitin aiemmin pipoa tällä Knit and Tonicin ohjeella, jota olin ensin hauduttanut Ravelryn jonossa pari vuotta. Mallineule oli tosi kiva ja tykkään sen tiiviistä pinnasta. Sovelsin siis siitä lapaset, joista tuli omasta mielestä aika kivat ja lämpimätkin.

eestaas1

Siksak-mallineule esiintyy lapasten molemmilla puolilla ja peukalokiila neulotaan siten, että kiilalisäyskohta piileksii. Katso shokkikuvat!

eestaas1

Lapasten ohje on kirjoitteilla! Haluaisiko joku testineuloa?

Supertyttö virkkaa.

Ohhoh, äidin yllätykseksi lähti just kuusi täyttäneeltä neidiltä virkkuut sujumaan. Eniten huvittaa menetelmä, joka saattaa tai ei saata kuulostaa omakohtaisesti tosi tutulta. ”Äiti voitsä opettaa mut neulomaan tai virkkaamaan? Oisko netissä jotain videoita, joista vois kattoo mallia?” Ööö! ”No joo, katotaan! Voin mäkin kyllä näyttää.” ”No joo, mut ehkä on kuitenki parempi, että mä jään sit netin kanssa opettelemaan, kun sä rupeet aina hermostuttamaan mua. Mä osaan kyllä pausettaa.” Hahhah! Mikäs siinä.

20140503_0015

Ihan kuin itseään katsoisi Youtube-tutoriaalien kanssa 😀 Käytössä Meidän perheen ohjeistus.

Netti auki, virkkuukimppeet esille ja lapsi tuoliin. Muutama silmukka yhdessä. Olin jo henkisesti varautunut tsempittämään hurjasti, mutta ihmeekseni neidin hermot eivät pettäneet kertaakaan. Välillä vaan piti käydä luomassa uskoa siihen, että silmukka todella on onnistunut, kunhan sen vetää ihan vaan vielä vähän isommaksi.

virkkuri2

Otteet.

virkkuri1

Näin paljon jo!

virkkuri3

Ensimmäinen virkkuusaavutus ❤ Tästä jatkuu!

Tätä ylpeyttä siitä, miten pitkäjänteisesti hän opetteli, vaikkei heti ekalla sujunut! ❤ Ja ensimmäinen asia, jota hän uuden taidon myötä mietti, oli sen opettaminen kavereillekin. Vaaau! Ja hetkohta tämän jälkeen huomattiin, että alahampaiden takana pilkottaa kruunu. Mulla taitaa nyt ihan virallisesti olla sellanen iso tyttö. Snif.

Ps. Hauskasti sattui vielä olemaan hällä yllään paita, jonka pitsiliinan on äitini virkannut joskus ammoin. 🙂

Bloggaajan nurkka, ompelunurkka, keittiö- ja olohuonenurkka.

Yhdessä jos toisessakin blogissa on esitelty soppi, jossa tekstit syntyvät. Niin myös täällä nyt! Mutta ihan ensimmäiseksi minun pitää esitellä teille uusi pöytäni, jonka hankin parisen viikkoa sitten. Käsityöelämänlaatuni on parantunut potenssiin kolme! Miten yhdestä pöydästä voi tullakin näin iloiseksi joka päivä.

Pohjustetaas vähän. Keittiönpöytäni on vuosia ollut mallia baarikorkea. Ihan kiva joo, jos ei satu olemaan 162 cm pitkä ompelija, joka haluaisi ylettää polkimelle ja leikata pöydällä kankaita, ja jolla ei ole muuta nimikoitua ompelutilaa. Myös pöydän reuna on ollut hankala, sillä siihen ei ole saanut kiinni lisälamppua eikä neulekonetta. Oikea käsityöharrastajan unelmakaluste siis.

vanha_keittio

Keittiö/olkkari ennen.

Pari-kolme viikkoa sitten kävi mielessä ajatus, että tarpeisiini paremmin sopivia kalusteita saattaa olla olemassa. Käpäisin kärppänä Torille ja bongasin pienen selauksen jälkeen 50-luvulla käsintehdyn puupöydän 60 eurolla. Nyt tarvittaisiin enää tuolit! Pläräys jatkui ja pian löysinkin tälle nörtille sopivat wlan-tuolit, joista pyydettiin yhteensä 35 euroa. Voi veljet! Ja niistä puheenollen, pikkuveljeni oli kalustustuulella ja vei korkean pöydän tyytyväisenä mennessään. Voitto.

Siinä minun uusi keittiö/olohuone/ompeluhuone nyt on! Niin paljon parempi! Huoneen ilmekin on huomattavasti freesimpi.

pikku

Lojaali karvalankamattoni ”Pöly-Pasi” sai niin ikään väistyä paremmin ompelutilaan soveltuvan puuvillamaton tieltä. Tykkään uudesta matostakin kuin hullu perunalaatikosta.

tiimellys

Pöydän pinta on täydellisesti kulunut. ❤ Sen tosin voisi vielä suojata öljyllä.

pinta

purkken

Pöydän reuna sallii myös polvinostimen käytön. Se onnea on. Onko muilla tapana pitää lankapurkkia vieressä? Mä suunnilleen menetän ompelutaitoni ilman, vaikka periaatteessa ompelukonetta ei varmaan purkilla ajeta sen enempää kuin autoa kortilla.

Täällä minä nykyään mieluiten mm. bloggaan.

npNP:n toimitus.

Villitys-vaippahousut -ohje.

Kah, tulipa haasteen innoittamana viimeinkin neulottua kolmisen vuotta puikoilla olleet, omalla ohjeella pykätyt villikset valmiiksi. Tämä oli taas niitä töitä, joissa jokainen kohta on purettu vähintään neljä kertaa, mutta lopulta tuli ideanmukaiset.

Testikäyttäjää ei minulla enää näille ole, joten mallin toimivuus on arvoitus. (edit: Testikäyttäjän kommentit ja kuvat löytyvät postauksen lopusta!) Toisaalta, jos just sulla on seikkailumieltä ja haluat pukea pienesi punaiseen, ilmoittaudu vastaanottajaksi, niin voit saada housut postien hinnalla kokeiluun?

villikot2_medium2
Villitykset neulotaan pyörönä, eikä niissä ole ommeltavia saumoja, mikäli tekee haaran kolmen puikon päättelyllä. Eli käytät esimerkiksi liukuvärjättyä lankaa, pysyy väritys samana etu- ja takakappaleella.

lisukkeetTakapuoleen neulotaan sekä ”muotolaskokset” että lyhennettyjä kerroksia, jolloin vaipalle on enemmän tilaa.

haaraLanka: Twilleys of Stamford Freedom Spirit
Puikot: 4 mm
Ohje: Täältä saa, just tein.

Haarassa on sama idea kuin Ullaneuleen Villapöpissä, mutta toteutus on hieman erilainen. Tein Pöpiä aikoinaan useammat ja tykkäsin haaran toteutuksesta ja istuvuudesta, mutta näihin tällainen pieni sovellus tuntui tekohetkellä istuvan paremmin.

Ohje kokoon M on ladattavissa PDF:nä täältä! Mikäli olet jossakin kohdassa sitä mieltä, että voisi tämänkin ohjeen kirjoittaja katkaista kynänsä, älä ihmeessä jää uusia kirouksia keksimään, vaan kurnuta tämän postauksen kommenteissa, niin saadaan julki kaikki epäselvyydet ja niihin selvennykset. 🙂 Olisi myös kiva nähdä valmiita villiksiä, jos innostutte ohjetta kokeilemaan! 🙂

Housut löysivät testikäyttäjän, joka kokeiluhetkellä oli 7-kiloinen. Tässä kommentit kuvien kanssa:

Laitanpa sinulle nyt mukavaa palautetta villahousuista. Liitän mukaan pari kuvaa, jotta näet itsekin, miten mainio istuvuus näissä kaikin puolin on ❤

Eli meillä villapöksytestit ovat alkaneet mainiosti. Nämä ovat kyllä valehtelematta meidän pojalle parhaiten istuvat villahousut tähän mennessä. Joustavat mukavasti ja mukautuvat vauvan muotoihin. Ja ovat sopivan ohuet, eivät siis tunnu tönköiltä lapsen päällä. Näiden kanssa on hyvä liikkua ja tehdä kääntymisharjoituksia 🙂 Ainut muutos, jota näihin voisi toivoa, olisi se, että takaosa housuista olisi aavistuksen verran etuosaa korkeampi (tämäkin saattaa olla taas vain minun henk.koht. mieltymykseni, istuvat meillä näinkin erittäin hyvin). Muutoin ovat kyllä täydelliset!! 🙂

villitykset

Kiitos ihanasta palautteesta testaajalle ja pahoitteluni, kun näin pitkään meni laittaa kommenttisi postaukseen saakka!