No nyt on arkistojen aarre!

Tuli mieleeni tarkistaa, onko minulla luonnoksia blogiteksteissä. Olihan siellä! Postauksesta puuttui vain kuva, jonka näppärästi näistä ennen joulua valmistuneista lapasista näppäsin nyt. Olkaa hyvät! Postaus sisältää vanhentunutta aikatietoa ja paleltumisraportointi ei juuri voisi enempää lämmittää näin kauniina äitienpäivänä. 😛 Olkaa hyvät!

Unohdin lapaset kotiin eräänä syksyisenä aamuna. Vaikka vietin päivän sisätiloissa ja kävelin vain kivenheiton parkkipaikalle ja toiselta parkkipaikalta sisälle, minua ärsytti paleleminen. Päätin, etten tänä vuonna suostu siihen. Halusin tehdä huovutetut tumput, jotta minulla olisi vetäistä järeä ase kireimpiä pakkasia vastaan h-hetkellä.

Taannoisessa harvennusvimmassa järjestin langat kolmeen koriin: sukkalangat, superihkut & huopuvat ja keskeneräiset projektit & puuvillalangat. Niinpä koppasin keskimmäisen kopan ja antauduin huopuville kerille. Puolitoista vuotta sitten Pikkulinnasta hankittu Piikun hahtuva hinkui päästä korista käyttöön.

Aloitin ensin ohjeen mukaisen, rannejoustimettoman mallin. Parin sentin jälkeen päätin kuitenkin, että lapasten täytyy mennä sujakasti takin hihan alle ja purin. Sukelsin sukkalankalaatikkoon ja nappasin raitasukkaprojektista ylijääneen Gjestal Maijan loput.

66652-p1030876

Ohje: Ullaneule
Lanka: Gjestal Maija / 3 mm puikot
Piikun hahtuva / 4.5 mm puikot

Ohje oli oikein selkeä ja nopea neuloa. Aloin kuitenkin melko pian epäillä, että valtava uunikinnas joutuisi huopumaan täydelliseksi no-can-do-pelliksi ollakseen sopiva pieneen käteeni. Pesukone ja hahtuva yllättivät kuitenkin positiivisesti ja sain mukavat munttoset rummusta.