Panttaamisvalaistuminen ja sammakkohousut.

Hankin ”kaikkeen sopivaa, vauvanvaaleanpunaista balansoivaa, vähän uniseximpää ja omaa silmää miellyttävämpää” vihreää velouria puoli metriä viitisen vuotta sitten aikeenani tehdä siitä joko vaippoja tai silloiselle vauvalle housut, mutta mitä tuli taas jälleen kerran huomattua? Älä hilloa kivoimpia kankaita siksi, ettet raski niitä käyttää vielä paremman idean toivossa ja/tai koska oli niin kallista. Vuosia myöhemmin kangas onkin ihan tavallista ja lapsen venyttyä sitä on ihan liian vähän mihinkään järkevään ja jes, miten kannatti ihan uutena sitä tilata ja jättää vuosiksi käyttämättä.

Muutenkin olen huomannut pantanneeni esimerkiksi sillä hetkellä kivoimpia väriyhdistelmiä (!!!) myöhempiä projekteja varten, mutta sitten sitä vaan ihmeesti aina tulee uusia, jotka kiinnostavatkin enemmän. Ja toteutettua voi tulla vain jotain B-tasolla innostavaa pelkän langan- tai kankaantuhoamisen vuoksi. Loppujen lopuksi ne kaikkein eniten kiinnostavat ideat voivat sitten jäädä kokonaan käyttämättä. Ei enää. Loppuvuoden opiskeltava asia olkoon siis inspiroivimpien ideoiden ja materiaalien käyttäminen sillä hetkellä, kun ne sytyttävät!

..Mutta takaisin helikopteriin. Olin vankasti päättänyt tehdä velourista housut Jälkeläiselle ja leikkasin ne väkisin. Vaakasuuntaan.

Peruslökärit, SK 1/2009. Koko 110.

0c04e-samma2

Parittoman sormikkaan sammakko pääsi koristamaan lahjetta. Tosin noin tunti housujen valmistumisen jälkeen aukesi niistä polvi traagisessa hiekkamäkionnettomuudessa (sisälsi polkupyörän ja laastaria), joten sammakko hypännee ylemmäs paikkaamaan aiheutunutta tuhoa.