Naftaliini pois.

Mikä siinä onkaan niin kiusallista, ettei päivitä blogia säännöllisesti? Että aina haluaisi aloittaa uuden postauksen anteeksipyynnöllä tai vähintäänkin selityksellä, että missä on hurvittu? Jossain jo nikertää, kun siitä on niin kauan! Ja sitten on vaikea aloittaa, koska pitäisi olla jotain hirmu hyvää tarjota tauon jälkeen. Ja sitten menee kaksi viikkoa lisää miettiessä. Tuntuuko teistä siltä ikinä? Niin, ja että pitäisi olla ihan jumalaton inspis menossa, että sen voisi jakaa niin, että siitä kuvittelisi edes pienen osan tarttuvan?

Mulla on siis jo pitkään ollut todella korkea kynnys kirjoittaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei neulominen enää täytä elämää samalla volyymillä kuin viisi vuotta sitten. Silloin neuloin koko ajan, ja kun en neulonut, ajattelin sitä. Nyt teen pienissä pätkissä yhtä-kahta työtä kerrallaan. Kynäkin tuntuu olevan aika tukevasti ruosteessa eikä sitä helpota ainakaan kirjoittamisen lykkääminen. Ehkä mun pitäisi laajentaa aihepiiriä. Mutta en kyllä tiiä. Kirja-arvostelija sisälläni ei ole herännyt, eikä treeneistä lukeminen kiinnosta ketään (paitsi Rahjamuijan, se on eri asia!). Mä kuitenkin haluan jatkaa bloggaamista ja ajattelin lähteä purkamaan jumia kirjoittamalla ihan vaan pienestä asiasta ja yrittää olla kamalasti ajattelematta, onko tässä info- tai viihdearvoa enemmän vai vähemmän. Näytän mun kynälle karhunkieltä ja toivon, että niin käy vielä monesti.

Esim. tänään mua kiinnostaisi tietää, mikä on teidän kikka kokeilla väriyhdistelmiä ennen neulomista? Mä olen huomannut käyttäväni paljon Calcia.

varikokeilu

Näistä tulee juttu. En ole ihan varma, mikä on kivoin värivaihtoehto. Vaikea varmaan sanoa, kun ei tiedä, mistä on kyse, mutta mitä sanotte mutuna silti? Mä olen ehkä jo päätökseni tehnyt.

Ps. Jennileenan heittämä Syyshaaste on joka päivä mielessä, vielä minä sen! 🙂

Boleroke-pulma.

Meillä on käynyt satumainen mäihä, sillä täällä Sant Cugatissa asuu Rokkitähtinörtin äidin ystävä (nyk. meidän ystävä), joka oli järjestänyt meille mm. aivan ihanan asunnon keskeltä kaupunkia, ja vieläpä puoli-ilmaiseksi yleiseen hintatasoon ja asunnon kuntoon (remontin jäljiltä) nähden. Roser on myös vienyt minua kävelylle ja sivistänyt alueen historiasta, ja auttanut kaikessa mahdollisessa muussakin. Pieni neulekiitos on siis enemmän kuin paikallaan.

Kerroinkin viimeksi käyneeni ostamassa kulman kaupasta vähän materiaalia. Googlasin ja Rävelsin, ja löysin kivanoloisen ohjeen. Helppo ku mikä: pelkkä suora pala, jossa hihansaumat. Mutta aika ärsyttävä se on, sillä kaaviossa on kaksi virhettä ja jo aloitus oli hämärä, eikä vastannut kuvaa yhtään. Sovelsin. Eikä kuvioon kuulu tuollaista siksak-raitaa, jonka kaaviota seuraamalla saa. Ei se ruma ole, mutta en suorastaan halua sitä. Ohjeen virheet hoksattua ei kovin vaativaa olisi vain jättää niitä huomiotta ja neuloa oikein, mutta emmä tiiä. Alkoi tympäisemään!

tymph

Olen vähän kyllästynyt kolmiohuiveihin, mutta sellainen olla ihan fiksu lahjana. En tunne Roserin hattumakua, joten pipo voi olla liian riski. Anopike antoi hälle juuri sukat, joten nekään eivät tule nyt kyseeseen. Lanka on tätä Dropsin Alpaca Silkiä. Mitä te tekisitte? Onko teillä jotakin vakiolahjaa, joka toimii aina?

Mutta hei, on myös hyviä juttuja! Esim. nämä espanjalaiset biojätepussyt! Miten käteviä, katsokaa! Materiaalikin on kestävää eikä sitä liurua, joka alkaa maatumisen jo roskisämpärissä kahdessa päivässä, ainakin meillä. Nyt tiedän, mitä annan tänä vuonna rakkaille joululahjaksi.

 

Laa-laa-laatikoita.

Neulekytö kähisee taas voimallisesti ja vie naisen mennessään! Näyttäisin heti, mitä on tekeillä, mutta musta lanka ja 11W lamppu -yhdistelmäkombinaatio saa odottamaan vähän myöhempään. Sen sijaan voin näyttää muiden ottamia kuvia!

Olen viehättynyt rakastunut ajatukseen laatikkomaisista neuleista. Olen ehkä viimeinkin keksinyt, millaisia neuleita haluaisin käyttää! Se on suuri voitto. Alettuani neulomaan kuusi vuotta sitten enemmän urakalla olen kerta kerran perään pettynyt ja purkanut kilokaupalla, kun ei vaan ole natsannut. Joskus on ärsyttänytkin, kun neuloja ei voi itselleen tehdä puseroa, jota ei väkisinpitäisi, kun tuli tehtyä ja sitten purkaisi pois. Mutta nyt minä myönnän, että olen yrittänyt tehdä malleja, jotka eivät ole olleet yhtään minun näköisiä. Että jos olisi joku kysynyt, ostaisinko sellaisia neuleita kaupasta, niin en ostaisi, vaikken osaisikaan itse tehdä! Mutta nyt minä ehkä tiedän, millaista tällä hetkellä haluan ja minkä kanssa pitää! Voi että toivon saavani pian jotain alulle!

c84a2-valkeatKuva

Pinterestini on viime päivinä täyttynyt ylisuurista laatikkoneuleista. Sileän neuleen lisäksi erilaiset pintaneuleet ja palmikot kiinnostavat.

d4d7f-pitsiKuva

Olen aika varma, ettei pitsikään olisi liian tyttömäistä, jos sen yhdistäisi harkitun malliseen neuleeseen ja rentoon alaosaan. Se onnistunee, eihän minulla olekaan kuin farkkuja ja tuulihousut.

0a807-palmikkoKuva

Pudotettujen silmukoiden käyttäminen kiinnostaisi kovasti myös. Kolahtaako teille yhtään?

PPS. Oletteko osallistuneet Missä neuloimme kerran -blogin Jämälankavillasukkajoulukalenteriin? Osallistuisin heti, mutta kun ei ole riittävästi ohuita sukkalankajämiä! Ja itse asiassa voi olla hyväkin olla ottamatta lisähommia ennen vuodenvaihdetta. Olen kuullut, että kaupan alalla on huisketta tähän aikaan vuodesta..

Panttaamisvalaistuminen ja sammakkohousut.

Hankin ”kaikkeen sopivaa, vauvanvaaleanpunaista balansoivaa, vähän uniseximpää ja omaa silmää miellyttävämpää” vihreää velouria puoli metriä viitisen vuotta sitten aikeenani tehdä siitä joko vaippoja tai silloiselle vauvalle housut, mutta mitä tuli taas jälleen kerran huomattua? Älä hilloa kivoimpia kankaita siksi, ettet raski niitä käyttää vielä paremman idean toivossa ja/tai koska oli niin kallista. Vuosia myöhemmin kangas onkin ihan tavallista ja lapsen venyttyä sitä on ihan liian vähän mihinkään järkevään ja jes, miten kannatti ihan uutena sitä tilata ja jättää vuosiksi käyttämättä.

Muutenkin olen huomannut pantanneeni esimerkiksi sillä hetkellä kivoimpia väriyhdistelmiä (!!!) myöhempiä projekteja varten, mutta sitten sitä vaan ihmeesti aina tulee uusia, jotka kiinnostavatkin enemmän. Ja toteutettua voi tulla vain jotain B-tasolla innostavaa pelkän langan- tai kankaantuhoamisen vuoksi. Loppujen lopuksi ne kaikkein eniten kiinnostavat ideat voivat sitten jäädä kokonaan käyttämättä. Ei enää. Loppuvuoden opiskeltava asia olkoon siis inspiroivimpien ideoiden ja materiaalien käyttäminen sillä hetkellä, kun ne sytyttävät!

..Mutta takaisin helikopteriin. Olin vankasti päättänyt tehdä velourista housut Jälkeläiselle ja leikkasin ne väkisin. Vaakasuuntaan.

Peruslökärit, SK 1/2009. Koko 110.

0c04e-samma2

Parittoman sormikkaan sammakko pääsi koristamaan lahjetta. Tosin noin tunti housujen valmistumisen jälkeen aukesi niistä polvi traagisessa hiekkamäkionnettomuudessa (sisälsi polkupyörän ja laastaria), joten sammakko hypännee ylemmäs paikkaamaan aiheutunutta tuhoa.

Tehosekoitinämpyilyä.

Terve, täällä Moninkertainen Tehosekoittimein Tuho. Saateltuani pari blenderiä autuaammille sekoittelumaille, tuli uuden hankinta jälleen ajankohtaiseksi. Googlasin kokemuksia ja arvioita pari iltaa ja päätin kirjoittaa ämpyilystäni teillekin – ties vaikka joku muukin olisi parhaillaan arpomassa samaa ja olisi siitä hyötyä.

782a4-banana-berry-smoothie-3

Jos on tarkoitus sekoitella juoksevia juomia silloin tällöin, lienee mikä tahansa blenderi käypä valinta. Meillä tehosekoitinta käytetään vähintään kerran päivässä ja useimmiten laite joutuu tekemisiin jäisten marjojen kanssa. Mites se meni.. ”Ei ole huonoja tuotteita, on vain erilaisia tarpeita.” Näillä vaatimuksilla lähdin etsimään seuraavaa kumppania:Kñyhä kun olen, päätin toteuttaa tällä kertaa hankintaprosessissa liian monta kertaa todeksi toteamaani sanontaa ”Köyhällä ei ole varaa halpaan.”* Vitamix oli tosin jo niin reilusti budjettini yläpuolella, että sen jätin suosiolla huomioimatta.

+ Riittävä teho/toimivuus. Koska pidän tuuheammista, lusikoitavista sösseistä ja olen pakastemarja- ja rahkaihminen, sekoittimen tulee kyetä suoriutumaan niistä ainakin pääsääntöisesti ilman lusikan väliintuloa.
+ Helppo puhdistettavuus.
+ Portaattomasta tehonsäädöstä plussaa.
+ Riittävän suuri kannu. En juo yksin puoltatoista litraa, mutta teen usein smoothieistani jäätelöä ja haluan saada koko massan valmiiksi kerralla.
+ Kestävyys.
+ Hinnan suhteen olin valmis joustamaan, en kuitenkaan yli 300 euron.

Kolme blenderiä tuntui toistuvan huomattavan usein keskusteluissa: KitchenAidKenwood kMix ja Wilfa BL-1200. Myös Philips vilahteli maininnoissa, mutta koska tämänhetkisen monitoimikoneen blenderin jämeryydessä oli toivomisen varaa, päätin vaihtaa merkkiä.

KA

KitchenAidistä opiskellessani en törmännyt yhteenkään raskauttavan negatiiviseen kommenttiin ja oikeastaan kaikki tuntuivat ainoastaan kehuvan laitetta. Muun muassa Halo-blogissa tykätään KA:sta kovasti. Voittamaton plussa laitteelle oli se, että varaosia ja lisäkannuja ym. on saatavilla helposti netistä. KA vaikuttaa kaikin puolin pitkäikäiseltä ja hyvältä valinnalta ja sen teho on 500 W. Laite olikin jo yhden klikkauksen päässä keittiöstäni, kun päätin vielä miettiä. 269 euroa tuntui riipaisevalta, kun ajattelin sen olevan yhden kuukauden opintoraha  – siitäkin huolimatta, että olin sijoittamassa koneeseen, joka kestäisi vuosikaudet.

kenwood

Ensin olin hyppäämässä Kenwoodin matkaan. Hömppäblogin Hosuli oli päätynyt siihen mietittyään sen ja KA:n välillä ja hän oli ilmeisen tyytyväinen valintaansa. KMix on kivannäköinen, 129 euron hinnaltaan siedettävä ja se vaikutti pitkään hyvältä valinnalta myös meille. Käännyin kuitenkin muihin merkkehin hoksittuani, ettei laitteessa ole portaatonta nopeudensäätöä. Lisäksi törmäsin muutamaan kommenttiin, jossa kerrottiin jäisten murskattavien jääneen kulhossa paikalleen ja välikääntelyä vaaditun. Halusin ehdottomasti laitteen, jossa ei tarvitse tökkiä jäisiäkään sössittäviä. KMixin teho on 800 W.

wilfa_434395a

1200 W -tehoinen Wilfa sai kiitosta järeydestään. Yhdessäkään puheenvuorossa ei kurnutettu Wilfan jättäneen hommaa puolitiehen. Laite on myös voittanut Helsingin Sanomain blenderivertailun ansaiten siinä täydet viisi tähteä. Tehon lisäksi kiitosta on käyttäjien keskuudessa saanut sen helppo puhdistettavuus pulssitoiminnolla. Lisäksi laite oli kolmikon edullisin maksaen Gigantin verkkokaupassa 94,90 euroa. Wilfassa on portaaton tehonsäätö ja kolme valmista ohjelmaa: jäänmurskaus, smoothie ja pulssitoiminto, jota voi käyttää myös laitteen puhdistukseen. Kannun tilavuus on 1,8 litraa. Moottorilla on viiden vuoden takuu, joten luotan laitteen olevan myös pitkäikäinen. Toisin sanoen ainakin paperilla kone täytti kaikki asettamani vaatimukset ja päädyin siihen. Mutta miten kävi omassa käytössä?

Parin päivän testailujen perusteella olen ollut Wilfaan enemmän kuin tyytyväinen. Joka kerta hämmästyn, kuinka jäiset marjat ja Milbonan tiivis rahka tuhoutuvat tasaiseksi! Kone on todella tukeva eikä se vaadi käsiä varmistamaan täydellä teholla huutaessaankaan. Kannun puhdistaminen pulssilla toimii loistavasti. Sen saa myös helposti purettua ja pestyä osat vaikka koneessa. Ainoan miinuksen annan äänestä, joka on laadultaan hiustenkuivain potenssiin kymmenen. Tokikaan sitä ei onneksi tarvitse kauaa aina kuunnella eikä miellyttävä-äänistä tehosekoitinta ole vielä kaiketi keksittykään. Mikäli yhteinen taipaleemme ei jossain vaiheessa ole yhtä ruusuinen, palaan kertomaan. Nyt uskallan suositella Wilfaa teillekin!

*Allekirjoittanut ei väitä, että kallis olisi aina parempaa ja että hinta korreloisi poikkeuksetta laadun kanssa. Sen sijaan allekirjoittanut on sitä mieltä, että joistakin asioista kannattaa säästää ostohetkellä ja joistakin ei.

Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja. Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet!

d0f4d-dsc_5027Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä ja ostaa ohjeen sitten kannatuksen vuoksi myöhemmin. Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

d6797-dsc_5063Ilmeeni, kun.

26294-dsc_5071..Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Lootus-lapaset.

Näpyttelin edellispostauksen innoissani puhelimella kesken neulomisprosessin. Vallan mukavaa on kyllä kirjoneule, sanon! Yllätyin, miten nopeasti lapaset syntyivät – nostin kutimen käteen aina sopivan tilaisuuden tullen ja yhtäkkiä vaan tajusin, että olen, perkule vie, tehnyt molemmat peukaloita vaille valmiiksi.

bd63f-lootus1Olin jo purkaa koko tekeleet, kun kiristivät näin, mutta päätin antaa vedelle tilaisuuden. Ikinä ei voi yliarvioida pingotuksen vaikutusta neuleeseen!

bd981-lootus2Vesi teki niistä jopa tasaiset! Leveys ei muuttunut, mutta pituutta tuli ikävästi ylimääräinen sentti lisää. Ei haittaa. Ensi kerralla pienemmät puikot ja homman pitäisi korjaantua.

Jätin peukaloihin ohjeen mukaan 10 silmukan merkkilangan, joka oli minulle aivan liikaa. Ensi kerralla laittanen ehkä 7. Kun molemmista sivuista vielä piti poimia 3 silmukkaa lisää, peukalosta olisi tullut valtaisa. Toki sen piti olla kirjoneuletta ja sehän aina vähän pienentää lopputlosta, mutta siltikin. Ratkaisin peukalot neulomalla kaksinkertaisella langalla, kun yksinkertaisella tuli liian tuulettuvat. Kavensin ylimääräiset silmukat pois molemmilla sivuilla ja onhan ne aika rötöskät. Käteen istuvat kuitenkin ihan kivasti.

211ea-lootus4
Malli: Lootus-lapaset by Milliini
Puikot: 3 mm
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca 2921 + pihlajavärjätty Nalle.
Muuta: ranteet neulottu molemmilla langoilla, mutten muista enää silmukoita. Taisi olla 40?
Varsinainen murheenkryyni tuntuivat silti olevan. Hinguin tehdä ne näillä sävyillä, mutta kirjottuani pätkän huomasin, ettei kuvio erotu pätkävärjätystä langasta yhtään, kun siinä on samaa vihreää kuin pihlajalangassakin. Purku, langanvaihto pinkkiin Alpacaan. Vääränkokoinen ranne. Purku. Halusin värit toisin päin ja hyvän matkaa ensimmäistä neuloneena tajusin, että pinkithän näistä tulee. Kivemmat olisivat minusta olleet toisinpäisinä. Lisäksi en osannut pitää lankajuoksuja riittävän löysinä ja puikoilta noustessaan lapaset näyttivät ihan törkeiltä ruppanoilta. Loppukavennuksetkin menivät reisille, kun en hoksinut yhtä silmukkaa kaaviossa. Mutta tein ne! Ja yliviivasin tämän vuoden to-do-listalta hähä. Ja oikeasti kyllä tykkään näistä. Ja siitä, että ne muistuttavat minua oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta sekä sen myötä kehittymisestä, vaikkei ensimmäinen yritys tuokaan aina kultaa.
Mistä puheenollen, aloitin tänään kuntosaliharrastuksen enemmän harrastuneiden kavereiden ohjauksella ja olen asiasta hyvin, hyvin iloinen. Olen aika varma, että myös 40 vuotta vanhempi minä tulee myhäilemään tyytyväisenä. Aiemmat satunnaissalihommat ovat olleet kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa – ei ohjelmaa, ei säännöllisyyttä, ei kehittymistä tai kahta päivää pitkäkestoisempia hyötyjä. Olo oli tänään salille mennessä tuhannen epävarma ja -miellyttävä. Mutta lähtikin maistumaan tehdä ensimmäistä kertaa maastavetoja, penkkiä ja taljoja ja tuntea, että nyt tehdään eikä silitellä! Epäsäännöllisiä jaksojakin varmasti tulee, mutta nyt on ihan eri pohja lähteä myös niitä taittamaan, kun on tsemppaava porukka taustalla. 🙂