Kataloniaa ja maskotti.

Täällä Kataloniassa eletään historiallisesti jännittäviä aikoja. Marraskuussa järjestetään kansanäänestys itsenäistymisestä. Viime viikon torstaina juhlittiin Katalonian kansallispäivää, ja n. 80 % kansasta oli pukeutunut punakeltaiseen. Jopa turistit kulkivat Barcelonassa Katalonian liput olalla.

Vaalipuhinalta ei voi arjessaan välttyä. Kaduilla jaetaan vaalilehtisiä, joissa perustellaan itsenäistymisen tarvetta, ja parvekkeilta roikkuu Katalonian lippuja. Äänestyksen odotetaan olevan tiukka. (Äänestys on kuitenkin enemmän periaatteellinen, sillä myös muun Espanjan tulisi äänestää asian puolesta, eikä äänestystä järjestetä Katalonian ulkopuolella.) Minusta on kuitenkin jännää, kuinka n. puolet katalaaneista ei tunne identifioituvansa espanjalaiseksi. Ja toisaalta, kulman takana olevan karaokebaarin portsari kertoi olevansa syntyperäinen katalaani, ja tuntevansa olevansa ensisijaisesti espanjalainen.

IMG_20140911_131729

Edellispäivän tunnelmia Sant Cugatin luostariaukiolla:

20140907_0046

 

Vaalifestaria. Oli myös ulkoilmakonserttia.

20140907_0052

20140907_0037

20140907_0061

 

 

 

Off topic: Paikallisilla tuntuu olevan todella hyvin silmää kauneudelle, päätellen minkä tahansa liikkeen sisustuksesta, pukeutumisesta ja arkkitehtuurista. Tykkään kovasti myös siitä, ettei täällä ole juurikaan brändättyjä ketjuliikkeitä. Siksi onkin yllättävää, kuinka monen jäätelökaupan edestä löytyy tällainen pallinaamamaskotti.

Boleroke-pulma.

Meillä on käynyt satumainen mäihä, sillä täällä Sant Cugatissa asuu Rokkitähtinörtin äidin ystävä (nyk. meidän ystävä), joka oli järjestänyt meille mm. aivan ihanan asunnon keskeltä kaupunkia, ja vieläpä puoli-ilmaiseksi yleiseen hintatasoon ja asunnon kuntoon (remontin jäljiltä) nähden. Roser on myös vienyt minua kävelylle ja sivistänyt alueen historiasta, ja auttanut kaikessa mahdollisessa muussakin. Pieni neulekiitos on siis enemmän kuin paikallaan.

Kerroinkin viimeksi käyneeni ostamassa kulman kaupasta vähän materiaalia. Googlasin ja Rävelsin, ja löysin kivanoloisen ohjeen. Helppo ku mikä: pelkkä suora pala, jossa hihansaumat. Mutta aika ärsyttävä se on, sillä kaaviossa on kaksi virhettä ja jo aloitus oli hämärä, eikä vastannut kuvaa yhtään. Sovelsin. Eikä kuvioon kuulu tuollaista siksak-raitaa, jonka kaaviota seuraamalla saa. Ei se ruma ole, mutta en suorastaan halua sitä. Ohjeen virheet hoksattua ei kovin vaativaa olisi vain jättää niitä huomiotta ja neuloa oikein, mutta emmä tiiä. Alkoi tympäisemään!

tymph

Olen vähän kyllästynyt kolmiohuiveihin, mutta sellainen olla ihan fiksu lahjana. En tunne Roserin hattumakua, joten pipo voi olla liian riski. Anopike antoi hälle juuri sukat, joten nekään eivät tule nyt kyseeseen. Lanka on tätä Dropsin Alpaca Silkiä. Mitä te tekisitte? Onko teillä jotakin vakiolahjaa, joka toimii aina?

Mutta hei, on myös hyviä juttuja! Esim. nämä espanjalaiset biojätepussyt! Miten käteviä, katsokaa! Materiaalikin on kestävää eikä sitä liurua, joka alkaa maatumisen jo roskisämpärissä kahdessa päivässä, ainakin meillä. Nyt tiedän, mitä annan tänä vuonna rakkaille joululahjaksi.

 

Tejí con damas españolas hoy. Recomiendo.

Oho, viikko Espanjaa eletty! Ja jo huomenna tuloo puoliso. Iha että!

Asioilla on aina taipumus nivoutua ja kirjoitus oli karata vieläkin pahemmin nyrkistä, joten minun lienee järkevintä pilkkoa kaikki kerrottava eri postauksiin. Tulossa on siis tarinaa mahdollisesti kodista, tekeillä olevista neuleista ja ihanasta anopikkeen ystävästä (nyk. myös minun ystävä), joka on ollut valtavan suureksi avuksi kodinetsinnässä ja kaikessa.

Tällä kertaa täytyy kuitenkin päästä jakamaan tuoreeltaan ensimmäiset neulomointifiilikset. Lähin lankakauppa, Llanes del món (=maailman villat), on kotiaukioni nurkalla, ja satuin kävelemään siitä puoliltapäivin ensimmäistä kertaa ohi sen ollessa auki. (Totuttelen vielä siestaan, vaikka kyllähän minä sen tiedän, ettei paikat ole iltapäivällä auki.) Tietysti pistäydyin puotiin ja ryhdyin jutulle omistajan kanssa. Hänellä oli aivan selvästi silmää hyville neuletekniikoille ja muutenkin tykkäsin kaupasta paljon. Ostinpa ensimmäiset hiilikuitupuikkonikin! Liike on paikalliseen tapaan auki muutaman tunnin aamulla ja taas myöhemmin illalla, ja tuolloin on tapana viettää porukalla aikaa neuloen. Menin tuo alla olevan kuvion oranssi pylpyrä mielessäni. Paikallisiin sekaantuminen ja tuntematon kieli on aina hyvä tapa järjestää itsensä noloksi.

comfort zone

Paikalla oli kolme muuta asiakasta neuleidensa kanssa, ja vaikken paljoakaan jutuista ymmärtänyt, tuli aika selväksi, että meisinki on hyvä ja että pidän näistä naisista. Aion pyrkiä paikalle useamminkin. Toivon todella, että onnistun kehittämään kielitaitoani niin, että pystyisin olemaan jutuissa enemmänkin mukana! Nyt oma kontribuutio rajoittui lähinnä sen kertomiseen, mitä olen tullut Espanjaan tekemään ja ilmeisesti pystyin sen verran itseäni ilmaisemaan. Muiden puheessa mukana pysyminen on vielä aika hankalaa.

Ehdin neulomaan puolisen tuntia ennen sulkemisaikaa, mutta koska työ maistui niin kovin, päätin mennä vielä ottamaan ensimmäisen viinilasilliseni kotiaukion toisella puolella olevaan ..viineriaan? Kuinka mehevää oli istua lämpimässä ulkona, siemailla viintä ja neuloa! Me encanta! (Viini maksoi 1,90 € mitä.) Onneksi kesä jatkuu täällä vielä yleensä syyskuun loppuun ja saan tehdä tämän vielä monesti uudestaan. Ja kylmän tullen pusken sisätilaan.

Pienen alun sain himotusneuleeseen tehtyä, ja huomenna se siitä taas jatkunee. Huomenna on muutenkin astetta jännempää, sillä minulla on ensimmäinen työpäivä Reebokilla, ja sitten illalla alkaa yhteiselo, kunhan Rokkitähtinörttikin rupeaa maahanmuuttajaksi. Mutta nyt adéu, sanoo katalaanikin!

¡Hola!, ¿qué tal?

Elämä on ihmisen kummallisinta aikaa, ma huomaan jälleen. Yhtäkkiä löysin itseni asumasta Espanjassa. Voinee sanoa yhtäkkiä, jos siitä hetkestä, kun kuulee tulleensa valituksi Reebokin välinetuotekehittelytiimiin harjoittelijaksi, herää kahden ja puolen viikon päästä vieraalla maalla matkalaukkunsa kanssa? Perheetön olisi varmaan selvinnyt matkaan jo viikossa, mutta 11 arkipäivää hoitaa jokainen pikkuasia kuntoon oli minulle kyllä aikalailla minimi.

Aikamoinen souvi oli itse järjestely kyllä. Olin lähestulkoon joka päivä täydet tunnit töissä, ja iltaisin ja öisin hoidin asioita kuntoon joko puhelimessa tai sähköpostilla, ja kun en hoitanut asioita, googlasin, mitä pitäisi vielä muistaa hoitaa ja minkä tahon kanssa. Tekemistä riitti lähtöpäivälle asti, eli lennot tuli varattua summassa aika hyvälle päivälle. Huomaan myös, että yhtäkkinen stressin loppuminen saavuttuani perille (+ ehkä vähän eri bakteerikanta) aiheuttivat minulle lomaflunssan. Ehdin kuitenkin kiertelemään kotipaikassani, Barcelonan Sant Cugatissa, toissapäivänä. Rakastan tätä paikkaa jo nyt.

20140828_0012

Kotiaukio Sant Pere ja tonttu ❤

20140828_0013

En ole vielä aiemmin ollut koskaan lomalla yksin, ja nyt minulle tarjoutui siihen tilaisuus aivan vahingossa. Harmillisesti sairastuin juuri, kun olisin halunnut lähteä isolle kirkolle kiertelemään, mutta ollaanhan täällä onneksi puoli vuotta ja ehditään se varsinainen Barcelonakin korkkaamaan. Koko aikaa ei muuten tarvitse olla yksin, sillä Rokkitähtinörtti muuttaa majansa keskiviikkona samaan majaan. Sitten meillä onkin ensimmäistä kertaa melkein neljän vuoden seurustelun jälkeen yhteinen osoite. Hauskaa.

 

20140828_0022

20140828_0004

Pyöräpuisto. Niin näen itseni keikkumassa täällä, kunhan terveeksi tulen!

20140828_0019

Neuleasiaakin on, mutta tervehdytään ensin, ja odotellaan kameraihminen tulevaksi. Nyt saatatte joutua lukemaan jonkin aikaa reissujuttuja. Tai miten itse asiassa on? Luetteko mieluummin käsityöjuttuja vai kiinnostaako Espanjan-elo?