Veitsistä + ohje veitsitukkiin.

Päätin jo kauan sitten, että ekana kunnollisena palkkapäivänä satsaan ja ostan pari helvetin hyvää veistä, joista kiitän itseäni joka päivä seuraavat 30 vuotta. Niiden suhteen en ole vielä saanut vielä tehtyä päätöstä, mutta tehtyäni pari viikkoa tutkimusta erilaisista vaihtoehdoista olen kuin varkain eksynyt oppimaan paljon veisten käsittelystä ja huoltamisesta. Ei oo ihan sama, kuulkaa! Mun kiinnostuksilla on tapana laajentua mittaviksi selvitysoperaatioiksi, ja niin kävi nyt tämän veitsihommankin kanssa.

Sannan huoltotärpit – pilataksesi veitsesi nopeasti, tee kuten mä tein ennen:

  1. Anna veistesi kuivaa itsekseen, äläkä koskaan kuivaa niitä pesun jälkeen pyyhkeeseen. Korroosion edesauttaminen nopeuttaa lohkeaminen syntymistä merkittävästi.
  2. Säilytä veitset aina irtaallaan laatikossa muiden keittiötarvikkeiden joukossa ilman suojaa. Terän pitäisi olla tylsää tavaraa jo parissa päivässä veitsen pyöriessä muiden hilavitkuttimien joukossa ja hyvällä tuurilla saatat saada terään pari lohkeamaakin!
  3. Käytä kaikkeen leikkaamiseen muovista leikkuulautaa. Näin varmistat veitsesi supernopean tuhoutumisen!
  4. Pese veitset astianpesukoneessa, sillä kuuma lämpötila ja voimakkaat pesuaineet tekevät veitsille todella hyvää. Sitä paitsi veitsen peseminen on todella, todella aikaavievää ja vaivalloista käsin.
  5. Muista aina kaapia leikkuulautasi käyttäen veitsen terävää puolta. Win!
  6. Muista, että isolla määrällä huonoja pärjää keittiössä paremmin kuin kahdella tosi hyvällä.

..Joo, vähän olen tuntenut tässä itseni hoopoksi ja miettinyt, että mitähän sitä on ennen oikein keittiössään kelaillut. Mutta oppia ikä kaikki ja porsaita oomme kaikki. Hauskimpia juttuja, joita olen tässä operaationi aika oppinut, on ehdottomasti tämä kahvikupilla teroittaminen. Oletteko muut jo törmänneet tähän? Mut löytää nykyään aika varmasti ruokarunnilla sipomassa veitsiä kuppeihin tai salaattikulhoon paremman teroitusvälineen puutteessa, kun pahimmat veitset ei saa tomaatteja siivuiksi edes tehtyäni ensin veitsenkärjellä reiän.

Ja tässä oli vielä tämä työmatkan oivallus, jonka sain selatessani erilaisia veitsitukkeja netistä. Monissa oli jonkinlainen muovikampa/harja pohjalla, ja tuli mieleen, että miksei ihan yhtä hyvin toimisi varrastikuilla. Kävin ostamassa kymmenen pakettia ja kassan mies lohkaisi espanjaksi jotain, joka varmaan vapaasti kääntyisi ”Ajattelit sitten tehdä vähän enemmän pinchoja.” Selvensin ajatukseni pääpiirteissään ja epäusko projektiini oli suuri myös jonossa seuraavalla asiakkaalla. Kassa pyysi raportoimaan kokeilun tuloksista. Ensi kerralla näytän sille kuvan viritelmästäni in action, mutta te saatte tietysti nähdä tän eka. Mä olen tähän aika tyytyväinen! Nyt puuttuu enää ne kunnolliset veitset.

Ohjeet: ota suorareunainen lasimaljakko ja täytä se tiiviisti varrastikuilla. Ihan hyvä tuli ja toimiva. Kiitokset tästä maljakosta kuuluu anopikkeelleni, joka oli tehnyt meille tähän ylläriksi käpyjoulupuun. Terkkuja vaan!

_DSC0047

_DSC0052

_DSC0054

_DSC0056

Sydän-haaste.

Silmukan ytimestä -haasteeseen väkersi vastauksen tällä kertaa Jälkeläinen. Tarhassa syntyi niin paljon hamasydämiä, että livettää! Kannatti myös kysyä neidin visiota kuvauksen toteuttamisesta. Ei olisi välttämättä ihan heti tullut itselle mieleen:

sydanpose

Sydämiä käytetään yleisimmin tyynyn alla karkottamassa pahoja unia. Toimii.

b2058-sy_002

Haaste on napattu Silmukan ytimestä -yhteisprokkiksesta, jota emännöivät Silmukan Saalistus ja Pipon ytimestä -blogit.

Tee se itse -luomiväripaletti.

Onko teillä muilla sama, että tulee aina käytettyä niitä luomivärejä, jotka ovat näppärästi paletissa? Minulla ainakin tuntuu olevan taipumusta sellaiseen. Soolonapit tuntuvat usein jäävän jalkoihin, kun on vaan niin nopeaa ottaa eri värit samasta paletista. Törmäsin joskus tähän Sensaistin Z-palette-postaukseen ja ajatus luomivärien yhdistämisestä yhteen magnetoituun rasiaan tuntui aika houkuttelevalta. Muutaman kympin käyttäminen luomiväripalettiin sen sijaan tuntui aika paljon vähemmän vetävältä, mutta ajatus jäi kytemään.

Muutama viikko sitten tuli oivallushetki. Isken luomivärini puuvärirasiaan!

29e9c-kotelo

Lapsuuden puuvärirasia käyttöön!

cf1d5-roskas

Lämmitin luomiväripakkauksia hetken 50-asteisessa uunissa. Lämpö pehmitti liiman, jolloin napit oli helppo kammeta mattoveitsellä paikaltaan. Rasiat voivat vääntyä lämmön vaikutuksesta, mutta se ei haitannut minua ollenkaan, kun ne kuitenkin projektin myötä jäivät tarpeettomiksi. Jotkut ilmeisesti pehmittävät liimaa suoristusrauta-leivinpaperikombolla, mutta sitä en ole kokeillut.

6daf2-sisus

Jotkin napit ottivat jonkin verran kiinni jo pelkkään rasiaan, mutta magneetti oli niin heikko, ettei siihen oikein ollut luottamista. Hain askarteluliikkeestä kaksi magneettimattoa (á 3 €) ja liimasin yhden lätyn kotelon pohjalle. Kannattaa muuten valita sitä kaikkein täkyintä levyä. Jotkin matot olivat aika heikkopitoisia.

Useimmat luomivärit olivat jo itsessään magneettisia ja ottivat kiinni alustaansa hyvin, mutta Wet n Wildin nappeihin leikkasin sopivat palaset levystä ja liimasin nappien pohjaan. Toimii!

”Harmi”, ettei kukaan lähipiiristäni polta. Ja polta nimenomaan sikareita! Haluaisin tehdä meikkipussimallin, joka olisi vieläkin kätevämpi ottaa aina reissuun mukaan!

Riittääkö leikkuujäte todisteeksi?

Ensinnäkin pahoittelut kaikille, jotka ovat odottaneet rumasukkavaihdon koontipostausta! Nyt alkaa olla kaikki kuvat ja tarinat kasassa ja pian saatte uida niissä, kunhan vielä saan huomisen koulurutistuksen pois alta!

Keväällä ei oikein ole ollut neuleisesti tuottavia luentoja (tai muitakaan.) Ja aina, kun olisi joku sopiva tilaisuus ottaa neule mukaan, ei ole ollut mitään kesken eikä aikaa selailla ja inspiroitua! WHAT! Tarkoittaako tämä nyt sitä, että joudun aloittamaan jonkun ikuisuusprojektin, jota voi aina jatkaa näissä tilanteissa? Pitääkö minun sitten oikeasti aloittaa se Still light, jonka ykkösversio meni talvella meni talvella ihan ruikalle? Kai se on vaan.
Itse asiassa jemmassa ei oikein ole enää sellaisia lankojakaan, jotka juttelisivat minulle yhtään. Olen neulonut oikeastaan pelkästään stäässiä ainakin vuoden ja nyt alkaa näyttää siltä, että joutuu melkein pakosti langanostohommiin saadakseen inspiraationsa keristä.
Mutta ei tämä nyt aivan toivotonta onneksi ole! Silmukan saalistus ja Pipon ytimestä -blogit kehittelivät yhteisprokkishaastelun, joka vähän kirvoitti enemmän käsityömielelle! Toukokuun haasteen aiheena on ”lintu” ja minähän käpsäkästi kaksi kärpästä yhdellä huidolla, kun tein Jälkeläisen kaverin synttärikorttipohjan tirppa-ajatuksin. Ei vaan sen vertaa säteillyt, että olisi valmiista kuvan. Voi tosin olla, että käytän lintuinspistä jossakin tulevassa työssä vielä, saa nähdä!
7efca-lintu1
 Riittääkö linnun muotoinen leikkuujäte todisteeksi haasteen suorittamisesta?
Käytin joululahjaksi saatua lasinalusta sapluunana. Vihkoon on kirjoitettu Jälkeläisen toiveesta onnittelut kaverille, jotka hän sitten siirsi omalla fontillaan korttiin. Hyväksytäänkö, jos en muuta lintuista saa tässä kuussa tehtyä?

TSI-rahansäilyttimiä.

Bongasin n. vuosi sitten Rokkitähtinörtin Äidin luona käydessäni virolaisesta Käsityö-lehdestä ohjeet mehupurkeista tehtyihin kukkaroihin. Miten jänniä!

Ohjeet oli lehteen antanut virolainen, kierrätysmateriaaleja hyödyntävä yritys, jonka nimeä en valitettavasti enää muista enkä viroksi (oikeasti yritin!) googlailemallakaan löytänyt. Nimi oli muistaakseni Green-jotakin tai jotakin-Green..? Olisiko jollakulla parempaa tietoa, jotta saataisiin krediitit kohdilleen? 🙂

Kuvassa on jo kohta vuoden palvellut Juiska, jonka ajattelin päästää eläkkeelle. Juiska on ollut mitä oivallisin koulu- ja työkukkaro. Siinä on kulkenut kouluaikana opiskelijakortti + muutama raha ja työharjoitteluaikana pari kolikkoa ja bonuskortti – ja se on mahtunut huomaamattomasti taskuun!

70409-1-dsc_2965Juiska.

 Koska meillä ei juuri juoda mehuja eikä etenkään sokerisia Juisseja (joissa on harmillisesti kivat pakkaukset) eikä perheessä ole laktoosiongelmaisiakaan, jouduin pyytämään naapureilta ja työpaikkani asiakkailta käytettyjä purkkeja. Varjelin nämä kaikki muutossa, jottei kukaan vahingossa heittäisi niitä menemään. Minun arvopurkit! Muuta tavaraa sitten lähtikin vaikka millä mitalla, mutta näistä en ole luopunut.
0dc5a-1-dsc_2949
 Välineet ovat simppelit: viivotin, kynä, sakset, nitoja ja 7 cm liimalla kiinnittyvää tarranauhaa.

467a4-1-dsc_2956Purkeista poistetaan pohja ja katto, jonka jälkeen mitataan n. 1/3 yläreunasta.

987ce-1-dsc_2957Jätetään yksi sivu leikkaamatta.

8b8a2-1-dsc_2958Nidotaan kaksinkerroin taitettu pohjaosio parista kohtaa kiinni..

fbc1c-1-dsc_2959..ja kiinnitetään tarrat. Ja kyllä – minuakin epäilytti tarrojen kestävyys liukkaassa pinnassa, mutta hyvin ovat pysyneet!

b8819-1-dsc_2960Läpän tarran sijoitin suhteessa kauemmas, jotta tarttumapintaa on mahdollisimman paljon lompakon ollessa täydempi.

2c69b-1-dsc_2962Lompakko on kuin tehty korteille!

22700-1-dsc_2963Uusi taskulaiseni, Kari.

Tähkäpää.

Jälkeläisen lempparisankari on Tähkäpää, hands down. Nähtyäni tämän tutoriaalin Sew like my mom -blogissa en oikein voinut kuin yrittää minäkin.

440ee-tc3a4hkc3a4pc3a4c3a4Kuva

9589c-1-1-dsc_2783Aloitin etsimällä sopivan pohjan ja olin enemmän kuin tyytyväinen, kun löysin tämän meille kulkeutuneen hatun. Se on aika hyvän värinen ja kokoinen. Lisäksi vierastan logoja ja tekokuituja pukeutumisessa.

781e5-1-20120901_1604131En malttanut edes asentaa ompelukonetta pöydälle vaan kurautin hatun alareunan polvella polkien lattialla. (Toim. huom.: Purin tämän vaiheen myöhemmin, sillä hattu meni liian matalaksi. Pidempien pipojen kanssa taite toimii varmasti paremmin.)

d14c0-1-dsc_2793Sovitushommia. Lankojen sijoittelussa on selvästi parantamisen varaa. Olisi ehdottomasti kannattanut piirtää hattuun kiinnityskohdat.
Koko viikonloppu peruukin tekemiseen muiden puuhien ohessa meni, mutta se oli kaiken purkamisen, uudelleensijoittelun ja sotkujen selvittelyn arvoista – tämän ilmeen vuoksi tekisin kaiken uudestaan:
67d93-1-1-dsc_2798

(Ja jos tarvitsee pukeutua Gandalfiksi, ainakaan tukka ei muodostu ongelmaksi.)

Teip.

Rakastan käsillä tekemistä. Neulomista, ompelua, nyt virkkaamistakin. Mutta askartelija en ole. Olen melko systemaattisesti sivuuttanut myös siihen liittyvät välineet, niin myös teipit, kunnes eilen eksyin Piipadoo-blogin ruukkupostauksesta Teipbailuihin. Hitsi vie, eihän noista voi olla innostumatta! Käykää ihmeessä tsekkaamassa osallistuneet teippaukset, mikäli ette vielä ole käyneet. Hauskoja ideoita on vaikka kuinka!

Asumme Jälkeläisen kanssa asumisoikeusasunnossa eli pysyviä muokkauksia ei voi/kannata tehdä. Teipit vaikuttavat kuitenkin oivalta ratkaisulta asumismuotoomme ja opiskelijabudjettiin!

SONY DSC

Ikkunaanhan nuo käyvät kuin nyrkki leipätaikinaan!

Pikasilmäys kotona osoitti monia otollisia teippauspaikkoja aina pattereista kenkäkaappiin ja hyllynreunoihin. Lasiseinäisestä parvekehuoneesta aka lastenhuoneesta saisi muutamalla teippirullalla heti suojaisamman estämättä silti valon kulkua. Keittiön kaapin ovien rumat listat voisi yrittää peittää teipillä. Työtasonhan olenkin jo muutossa kontaktimuovitellut ehommaksi. Valkea keittiö kokonaan vaan pakettiin! 🙂

Pitää katsella ja hetki makustella värejä ja ideoida ennen kuin teen Teippitarhalle tilauksen. 🙂 Jälkeläisen kanssa käytiin jo virtuaalisesti hiplaamassa näteimpiä värejä ja kuoseja.