Tyvestä latvaan.

”Ei kannata yrittää opettaa sikaa laulamaan. Tuhlaat vain aikaasi ja sikakin ärsyyntyy.” – Teksasilainen sananlasku.

Tuli vaan mieleen siitä, kun aamulla yritin opettaa jälkikasvua virkkaamaan neulottuja palasia yhteen, kun niin kovasti väkerrytytti häntä. Vaan liikaa opastin ja ahdistus tuli. Mutta turhautumisen jälkimainingeissa syntyi kuitenkin hyvänmielenlaulu nimeltään ”Huonot naiset eivät osaa mitään.” Siinä lauletaan mm. että ”olemme ihan pyllystä tulleita, syntyessä munankuoremme kakkaa oli. Haistaankin ihan etanoilta! Miks ees mitään yritetään, kun ollaan kuitenkin ihan huonoja.” Ja kaikki mun keksimät osat, jotka ei ole yhtään noin hyviä.

Aloitettiin niperryshommat sittenkin pykäpistoilla ja into palasi. Eiköhän me vielä ehditä virkkaamaan vaikka kuinka.

_DSC0331

Läksiäisneuleita Tanskaan menijöille.

Eräs parhaista ystäväpariskunnista muuttaa. Tyypit asuivat ensin Granadassa, jossa ylkä teki Erasmus-vaihdon kolme vuotta sitten, joskaan eivät tutustuneet vielä tuolloin. Sitten tuli pariskunta puolestaan viime kevääksi vaihtoon Jyväskylään, jossa tiemme yhtenivät. Ja sitten muuttivat he Barcelonaan opiskelemaan, ja me vuosi sitten perässä. Nyt ne muuttaa Kööpenhaminaan pariksi vuodeksi, joten mikäli historia on toistava itseään, mekin varmaan löydetään itsemme sieltä enemmin tai myöhemmin, vaikka nyt ei ole mitään aikomusta sinne suuntaan. Mutta en pyristele vastaan, mistä sitä tietää.

Sen kuitenkin ennakoin, että villasukat ja kämmekkäät saattavat olla kylmemmässä olossa iloksi, joten laitoin langat puikoille. Pariskunta tykkää samoilla luonnossa, joten halusin pysyä teemassa. Hari sai aiemmin tehdyt Petäjät ja Monikalle neuloin Falling Leavesit, joiden kantapäässä jatkokehittelin tiimalasikääntöä. Monika sai myös muutama vuosi sitten summittaisesti ylös kirjoitetun Kiertehiset-mallin testikappaleen, mutta niiden neulomisesta on nyt jo niin kauan, että joudun tekemään vielä yhdet ennen kuin uskallan laittaa ohjeen eetteriin.

 

20150802_0003Malli: Falling leaves by Jessica Landers
Lanka: Viking Vilma
Puikot: 3.25 mm ja kun katkesi toinen, 3.5 mm
Menekki: 72 g

20150802_0001Kantapääsovellus.

20150802_0007Aina tää sukkien kuvaaminen on tätä.

20150802_0010Malli: Kiertehiset
Lanka: Drops Karisma
Puikot: 3.75 mm

20150802_0011Kuvakiitos anopikkeelle.

20150802_0012Kuvakiitos Supertytölle. Ja hameesta kiitos Pinterestille! Mulla ei ollut juuri mitään kesävaatteita ennen kuin törmäsin pitkähihaisten paitojen käyttämiseen alaosana. Nyt saa niitäkin pidettyä ympäri vuoden.

Kiireettömän aamun kahvi

Vaikka en edes joka arkiaamu ole kahvituulella, niin joskus huomaan odottavani viikonloppua ihan vaan siksi, että ajatus kiireettömyydestä fyysistyy aamukahviin ja sen valmistamiseen joka kerta samalla tavalla. Tosin jokunen viikko sitten työkaveri vinkkasi Ägglattesta, eli se siitä muuttumattomasta rutiinista. Kerroin munalattesta toiselle työkaverille ja hauskinta oli seurata yritystä pitää kohteliaisuudesta neutraali naama ja peittää ilmeistä kuvotusta. Mutta mä lupaan, ettei ole yhtään inhaa tämä! Ajattele vaikka kakkutaikinaa, mutta niinku kahvin makuisena.

_DSC0250

Viikonloppukahvi

mukillinen mustaa kahvia
1 muna
0,5-2 rkl kookosöljyä
hipsaus kanelia

Pörrää vaaleaksi teho- tai sauvasekoittimella. Ylläty, kun onkin hyvää.

Onko lukijoissa munakahvi-ihmisiä? Kuka uskaltaa kokeilla ensimmäistä kertaa?

Sitruunainen tonnikala-kesäkurpitsasuikalo.

Oho, minä puolivahingossa ihan ok ruokaa! Plussat: halpaa, nopeaa, helppoa. Miinukset: En tiedä, miten freesinä kesäkurpitsasuikaleet selviytyisivät seuraavaan päivään eväänä, mutta toisaalta voisi kokeilla tehdä vain tuon tonnikalasökötyksen ja ottaa kesäkurpat eri kuppiin mukaan, ja sitten kypsentää ne paikan päällä mikrossa tai vedenkeittimellä.

Sitruunainen tonnikala-kesäkurpitsasuikalo
2 annosta

Tonnikalasäestys:
n. 225 g tonnikalaa (öljyssä)
1 keltasipuli
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
Kesäkurpitsa-alusta:
1 kesäkurpitsa
½ sitruunan mehu
mustapippuria
basilikaa tahi muita yrttejä
suolaa(pähkinöitä, siemeniä)

(Toim. huom. Jos käytät vesitonnikalaa, kannattaa laittaa sipulit kuullottumaan hieman runsaampaan öljyyn tai lisätä sitä hetikohta kaloihin, sillä ruuasta tulee helposti kuivaa pujua ilman riittävää rasvaa. Mulle kävi vähän näin.)

Pilko kaikki sipulit ja avaa tonnikalat valmiiksi. Kuullosta keltasipuleita pari minuuttia öljyssä paistinpannulla. Tee tässä kohtaa kesäkurpitsasta julienne-suikaleita ja laita ne kattilaan. Peitä suikaleet kiehuvalla vedellä ja hauduta kannen alla. Levyn ei tarvitse olla päällä; kuuma vesi riittää pehmentämään ja lämmittämään suikaleet sopivaksi. Suikaleet voi toki kypsentää myös pienessä vedessä mikrossa. Siirry takaisin paistinpannun pariin ja lisää valkosipuli sekä tonnikala kuullotettuihin sipuleihin. Pyörittele pari minuuttia pannulla. Kaada vedet kurppakattilasta ja sekoita pannujen sisältö keskenään. lisää sitruunamehu ja mausteet. Valmis!

Sitruuna maistui annoksessa melko selvästi, eli kannattaa maistella sen määrää syöjille sopivaksi vähitellen. Muuten aika riskitöntä ruokaa, joka upposi nätisti myös 7-vuotiaalle. (Joka on ilokseni tullut huomattavasti vähemmän ennakkoluuloiseksi täällä Espanjassa ja siirtänyt vaikka mitä ruokia epäilyttää/entykkää-listalta herkuksi, kuten suureksi ilokseni oliiviöljyn, jonka kanssa mä oon ihan Jamie Oliver.)

Jamie Oliver and olive oil:

Earl Grey -suklaatryffelit.

Tee. Se onnea on. Törmäsin mitä hupsuimman kuuloiseen tryffeliohjeeseen, jota ei voinut jättää kokeilematta, koska a) tykkään Earl Grey -teestä, b) tummasta suklaasta ja c) kookoksesta ja d) eihän niistä kerta kaikkiaan voisi saada yhdistämällä muuta kuin lempiherkun! Resepti ei siis ole omani vaan Wicked Spatulan. Tein vähän pienemmän annoksen suunnilleen samoilla suhteilla.

_DSC0213

Earl Grey -suklaatryffelit (n. 20-30 kpl)

230 g tosi tummaa suklaata
2,5 dl kookosmaitoa
4 reilua teelusikallista Earl Grey -teetä
2 tl kookosöljyä
hyppysellinen merisuolaa

Kuumenna kookosmaito ja tee kattilassa lähelle kiehumispistettä. Hauduta teetä n. 5–6 minuuttia. Paloittele suklaa kulhoon ja siivilöi sekaan lämmin kookosmaito, öljy ja suola. Sekoita, kunnes suklaa sulaa ja laita viilentymään jääkaappiin pariksi–kolmeksi tunniksi. Muotoile pallosia ja pyörittele ne kaakaojauheessa.

_DSC0215

Hhhauks meni jo!

Ei ehkä mitään kauneimpia tullut, mutta harkitsin jo tursottimen hankkimista. Massasta voisi hyvinkin saada nättejä kiehkuroita ja vaikka mitä pursottamalla.

Onko lukijoissa muita teeihmisiä? Onko teillä tapana käyttää teetä ruuanlaitossa? Mä ajattelin tästä innostuneena kokeilla ainakin riisin maustamista keittämisen loppuvaiheessa vihreällä tai mustalla teellä. 🙂 Voisin kuvitella, että just joku Earl Grey menisi hyvinkin soijan kanssa yhteen.. Pitää ehdottomasti kokeilla!

Hiuskokeilu: no-poo + käänteinen kasvatusmetodi.

Postaus pitkästa aikaa! Hei vaan. Kirjoittajalla on ollut yllättävän haipakka kevät, mutta pelkästään hyvien kiiruiden kanssa! Olen vertaillut kouluja jälkeläiselle, muuttanut isompaan kämppään (koska Maailman Reippain Tyttö muuttaa luoksein kesällä JJJES!) ja tietysti yrittänyt töissä oppia enemmän tajuamaan, että miten mun työtä tehdään. Välillä tuntuu, että liikkuvia osia on tuhat yhtä aikaa (ja onkin), ja ettei niitä pysty mitenkään sisäistämään. Silloin pitää käydä tekemässä joku urkkariekkuminen ja palata sorvin ääreen uudella päällä, ja kehittää vapaa-ajalle ajatukset työstä poisvieviä prokkiksia, kuten neuleita, voimailuja ja milloin mitäkin veitsistäinnostumisia, joiden aikana tietysti googletetaan ihan kaikki mahdollinen kulloisestakin aiheesta.

Tällä kertaa kiinnosti tukka! Mitähän mä oikein viime viikolla googlasin.. ehkä jotain hiustenleikkuuohjeita oman päänsä siistijöille, kun alkoi olemaan niin petolinnunperse puolen vuoden jälkeen. (Lopussa linkit löydöksiin.) Tuli matkalla vastaan tällainen ihmeellisen kuuloinen päänroikotusmetodi hiusten pikakasvatukseen. Kuulosti niin hämärältä, että pitihän se kokeilla.

670px-Use-the-Inversion-Method-to-Grow-Hair-Step-5

Wikiin..

Wiki How neuvoo ensin hieromaan päänahkaa ja sitten riiputtamaan, mutta mä oikaisin ja yhdistin asiat, enkä käyttänyt kyllä öljyäkään. Ja kyllä, ihan selvästi mun hiukset kasvoi jonkun 2-3 senttiä tänä aikana! Heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen päänahkaan jäi sellainen mukava verenkierronkuhiseva tuntu, joka ei oikeastaan kadonnut koko viikolla. Jännää! Yleensä mun hiukset kasvaa sen tavanomaisen sentin kuukaudessa.

Aloitin samalla no-poon, eli shampoottoman pesun. ”No Poo” Method -sivusto selventää hyvin, mistä on kyse, jos aihe ei ole tuttu ennestään. Vaikea sanoa, kumpi kokeiluista vaikutti kasvuun enemmän. Koska riiputusta tehdään vain viikko kerrallaan, jään seurailemaan kasvun kehittymistä ja katson, mihin ollaan kolmen viikon kuluttua päästy.

Oikeastaan en ole käyttänyt varsinaista pulloshampoota pariin (-kolmeen?) vuoteen kuin muutaman kerran siirryttyäni peruspalasaippuaan kyllästyttyäni jatkuvaan päänahan kutinaan ja hiusten pikarasvoittumiseen. Palasaippua toimi huomattavasti nesteshampoita paremmin, mutta halusin kuitenkin kokeilla, josko senkin voisi jättää pois. Ensimmäisen viikon jälkeen vaikuttaa erittäin lupaavalta! Hiukset tuntuvat paksummilta ja ovat selvästi kiiltävämmät. Päänahka ei tunnu likaiselta eikä kutise. Tein viikolla kaksi hunajavesipesua ja yhden vesipesun.

Viikko1_no-poo_kasvatus

Ensimmäiset kuvat on otettu viime lauantaina 9.5 ja vertailukuvat tänään perjantaina 15.5. Suhnuisuuspahoittelut. Lupaan ottaa ensi kerralla jollain muulla kuin laadulla peruna.

Tässä vielä videot, joita käytin apuna hiustenleikkuussa ennen prokkiksia. Seurasin näitä Youtuben TheSalonGuy-kanavan videoita ja hauskaahan se leikkaaminen oli! Omasta mielestä tuli tosi hyvät etu- ja takatukat! Suosittelen muuten vilkaisemaan tuota kanavaa – tekisi mieli leikata kaikki noista malleista yhtä aikaa päähän!

Onko joku teistä kuullut tai kokeillut jompaa kumpaa menetelmää? Millaisia tuloksia saitte? Aiotteko kenties kokeilla? Jäittekö käyttäjiksi? Leikkaatteko hiuksenne itse?

Veitsistä + ohje veitsitukkiin.

Päätin jo kauan sitten, että ekana kunnollisena palkkapäivänä satsaan ja ostan pari helvetin hyvää veistä, joista kiitän itseäni joka päivä seuraavat 30 vuotta. Niiden suhteen en ole vielä saanut vielä tehtyä päätöstä, mutta tehtyäni pari viikkoa tutkimusta erilaisista vaihtoehdoista olen kuin varkain eksynyt oppimaan paljon veisten käsittelystä ja huoltamisesta. Ei oo ihan sama, kuulkaa! Mun kiinnostuksilla on tapana laajentua mittaviksi selvitysoperaatioiksi, ja niin kävi nyt tämän veitsihommankin kanssa.

Sannan huoltotärpit – pilataksesi veitsesi nopeasti, tee kuten mä tein ennen:

  1. Anna veistesi kuivaa itsekseen, äläkä koskaan kuivaa niitä pesun jälkeen pyyhkeeseen. Korroosion edesauttaminen nopeuttaa lohkeaminen syntymistä merkittävästi.
  2. Säilytä veitset aina irtaallaan laatikossa muiden keittiötarvikkeiden joukossa ilman suojaa. Terän pitäisi olla tylsää tavaraa jo parissa päivässä veitsen pyöriessä muiden hilavitkuttimien joukossa ja hyvällä tuurilla saatat saada terään pari lohkeamaakin!
  3. Käytä kaikkeen leikkaamiseen muovista leikkuulautaa. Näin varmistat veitsesi supernopean tuhoutumisen!
  4. Pese veitset astianpesukoneessa, sillä kuuma lämpötila ja voimakkaat pesuaineet tekevät veitsille todella hyvää. Sitä paitsi veitsen peseminen on todella, todella aikaavievää ja vaivalloista käsin.
  5. Muista aina kaapia leikkuulautasi käyttäen veitsen terävää puolta. Win!
  6. Muista, että isolla määrällä huonoja pärjää keittiössä paremmin kuin kahdella tosi hyvällä.

..Joo, vähän olen tuntenut tässä itseni hoopoksi ja miettinyt, että mitähän sitä on ennen oikein keittiössään kelaillut. Mutta oppia ikä kaikki ja porsaita oomme kaikki. Hauskimpia juttuja, joita olen tässä operaationi aika oppinut, on ehdottomasti tämä kahvikupilla teroittaminen. Oletteko muut jo törmänneet tähän? Mut löytää nykyään aika varmasti ruokarunnilla sipomassa veitsiä kuppeihin tai salaattikulhoon paremman teroitusvälineen puutteessa, kun pahimmat veitset ei saa tomaatteja siivuiksi edes tehtyäni ensin veitsenkärjellä reiän.

Ja tässä oli vielä tämä työmatkan oivallus, jonka sain selatessani erilaisia veitsitukkeja netistä. Monissa oli jonkinlainen muovikampa/harja pohjalla, ja tuli mieleen, että miksei ihan yhtä hyvin toimisi varrastikuilla. Kävin ostamassa kymmenen pakettia ja kassan mies lohkaisi espanjaksi jotain, joka varmaan vapaasti kääntyisi ”Ajattelit sitten tehdä vähän enemmän pinchoja.” Selvensin ajatukseni pääpiirteissään ja epäusko projektiini oli suuri myös jonossa seuraavalla asiakkaalla. Kassa pyysi raportoimaan kokeilun tuloksista. Ensi kerralla näytän sille kuvan viritelmästäni in action, mutta te saatte tietysti nähdä tän eka. Mä olen tähän aika tyytyväinen! Nyt puuttuu enää ne kunnolliset veitset.

Ohjeet: ota suorareunainen lasimaljakko ja täytä se tiiviisti varrastikuilla. Ihan hyvä tuli ja toimiva. Kiitokset tästä maljakosta kuuluu anopikkeelleni, joka oli tehnyt meille tähän ylläriksi käpyjoulupuun. Terkkuja vaan!

_DSC0047

_DSC0052

_DSC0054

_DSC0056