Tyvestä latvaan.

”Ei kannata yrittää opettaa sikaa laulamaan. Tuhlaat vain aikaasi ja sikakin ärsyyntyy.” – Teksasilainen sananlasku.

Tuli vaan mieleen siitä, kun aamulla yritin opettaa jälkikasvua virkkaamaan neulottuja palasia yhteen, kun niin kovasti väkerrytytti häntä. Vaan liikaa opastin ja ahdistus tuli. Mutta turhautumisen jälkimainingeissa syntyi kuitenkin hyvänmielenlaulu nimeltään ”Huonot naiset eivät osaa mitään.” Siinä lauletaan mm. että ”olemme ihan pyllystä tulleita, syntyessä munankuoremme kakkaa oli. Haistaankin ihan etanoilta! Miks ees mitään yritetään, kun ollaan kuitenkin ihan huonoja.” Ja kaikki mun keksimät osat, jotka ei ole yhtään noin hyviä.

Aloitettiin niperryshommat sittenkin pykäpistoilla ja into palasi. Eiköhän me vielä ehditä virkkaamaan vaikka kuinka.

_DSC0331

Supertyttö virkkaa.

Ohhoh, äidin yllätykseksi lähti just kuusi täyttäneeltä neidiltä virkkuut sujumaan. Eniten huvittaa menetelmä, joka saattaa tai ei saata kuulostaa omakohtaisesti tosi tutulta. ”Äiti voitsä opettaa mut neulomaan tai virkkaamaan? Oisko netissä jotain videoita, joista vois kattoo mallia?” Ööö! ”No joo, katotaan! Voin mäkin kyllä näyttää.” ”No joo, mut ehkä on kuitenki parempi, että mä jään sit netin kanssa opettelemaan, kun sä rupeet aina hermostuttamaan mua. Mä osaan kyllä pausettaa.” Hahhah! Mikäs siinä.

20140503_0015

Ihan kuin itseään katsoisi Youtube-tutoriaalien kanssa 😀 Käytössä Meidän perheen ohjeistus.

Netti auki, virkkuukimppeet esille ja lapsi tuoliin. Muutama silmukka yhdessä. Olin jo henkisesti varautunut tsempittämään hurjasti, mutta ihmeekseni neidin hermot eivät pettäneet kertaakaan. Välillä vaan piti käydä luomassa uskoa siihen, että silmukka todella on onnistunut, kunhan sen vetää ihan vaan vielä vähän isommaksi.

virkkuri2

Otteet.

virkkuri1

Näin paljon jo!

virkkuri3

Ensimmäinen virkkuusaavutus ❤ Tästä jatkuu!

Tätä ylpeyttä siitä, miten pitkäjänteisesti hän opetteli, vaikkei heti ekalla sujunut! ❤ Ja ensimmäinen asia, jota hän uuden taidon myötä mietti, oli sen opettaminen kavereillekin. Vaaau! Ja hetkohta tämän jälkeen huomattiin, että alahampaiden takana pilkottaa kruunu. Mulla taitaa nyt ihan virallisesti olla sellanen iso tyttö. Snif.

Ps. Hauskasti sattui vielä olemaan hällä yllään paita, jonka pitsiliinan on äitini virkannut joskus ammoin. 🙂

Tapetit koreiksi, eiku.

Pikapäivitys, jossa näytetään Anttilan Verona-langan muuntuminen koreiksi ja palataan työn äärelle.

893e3-molemmatPieni kori tukkajutuille ja sivellinpurkille päällinen.

a7eda-korissaPinnei, ponnareit. Kyllä työ tiiätte.

22463-tapettiMutta nyt äkkiä tämän pariin. Isännöitsijällä oli eri ajatus siitä, mikä on neutraali tapetti, joten pari viikkoa on kaikkien vapaahetkien ohjelma täällä, sanoisinko, selvillä. Hyvät tapetinpoistovinkit otetaan vastaan. (Niin ja minustakaan tuo tummanharmaa ei ollut tapetteja valitessani ”neutraali” ja kuvittelinkin selviäväni muutossa vain sen vaihtamisella samanlaiseen valkoiseen kuin muuallakin kämpässä, mutta toisin kävi! Myös tuo valkoinen on liian päällekäyvä saadakseen jäädä seinille. Mutta tykkäsin tapeteista joka päivä ja joka hetki oli kaiken arvoinen!)

Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja. Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet!

d0f4d-dsc_5027Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä ja ostaa ohjeen sitten kannatuksen vuoksi myöhemmin. Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

d6797-dsc_5063Ilmeeni, kun.

26294-dsc_5071..Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Jämiä! Kukkia!

Nyt on käynyt niin, että virkkuukärpäset ovat syrjäyttäneet koiperhoset pois jämälankavarastosta. Maistuu vährätä värikkäitä afrikkalaisia kukkia!

En oikein vielä tiedä, mitä olen näistä tekemässä. Tämä Pikkupikkuriikin virkkaama lapsen mekko olisi aika ihana ja Jälkeläinen pitäisi siitä varmasti! Toisaalta huivikin olisi oikein kiva.. Mutta kotoa löytyy vaikka kuinka paljon erilaisia jämiä ja muita lankoja, joita voisi hyödyntää isommassakin projektissa ja rrrakastan näiden virkkaamista oikein kovasti! Kyllä, oikein arvattu – se ajattelee siellä ihan oikeasti peittoa. Aikeen edessä saattaa tosin olla yhdistämislangan määrä. Haluan käyttää reunoihin Kaliumdikromaatissa värjättyä pihlajalankaa ja sitä on saatavilla seuraavan kerran vasta ensi kesänä.

(Pahoitteluni muuten tärähtäneistä kuvista. Toivottavasti kenellekään ei tule huono vointi katsoessa!)

a7ad7-muutama2 Ensimmäiset valmiit ja puolivalmisteet.

 

Postausta varten taustoja googlatessani törmäsin Villalankasarvikuonon virkkaamaan neliönmuotoiseen kukkaan. Ohjeena hänellä on ollut tämä. Oikeastaan neliö saattaa sittenkin olla enemmän minun juttu kuin nämä kuusiot. Villalankasarvikuonolta nappasin jemmaan myös puolikkaan kukan ohjelinkin siltä varalta, että pidänkin kokeilutilkun jälkeen enemmän kuusikulmioista ja haluan tasoitella mutkaisia reunoja.

e3bf5-nc3a4kymc3a4tJämiä ❤

98345-laatikossa..ja vielä vähän lisää sini-vihreä-ruskeansävyisiä nöttösiä.

bd471-kuusiostanelic3b6 Näin pitkälle piti työstää ennen kuin tajusin, että 6 : 4 = jotain muuta kuin tasaluku. 😀

Pulmani taisikin ratketa neliökokeilun (ks. kuva) myötä – kun nyt on ”jo” kymmenisen kuusikulmiota virkattu, teen näistä neidille mekon ja jos on sen jälkeen vielä yhtä paljon intoa, aloitan neliöillä peittoa!

Guacamolea.

Sain neulottua Shalomin viimeiset silmukat toissailtana. Päädyin äkkiarvaamatta harvinaiseen tilanteeseen: Ravelryssä ei ollut yhtään työtä kesken. En tuudittautunut ensiajatukseen tyhjästä kanvaksesta, sillä muistin kertoneeni teille ufotynnyrin sisällöstä. Päätin, että ensin teen ne ja vasta sitten uusia asioita. Olin kutkuttavan lähellä rehelliseen nollatilanteeseen pääsemistä ufojen kanssa. Olimme kuitenkin viikonlopun äitini luona ja jotain piti saada tulille tynnyrittä, joten pistin puikoille mustaa. Siitä lisää myöhemmin.

Kotiin päästyäni kaivoin tynnyristä oitis Rokkitähtinörtin patalapputekeleen. Lankaa oli jäljellä vielä puolet, mutten halunnut tehdä kahta. Sitä paitsi kaksinkertailla Fabelilla virkattu lappu tuntui liian ohuelta. Niinpä purin ensimmäisen ja otin toiset kaksi lankaa kerältä. Nelinkertaisena homma toimi jo paljon paremmin ja tuossa tuokiossa sainkin jo päätellä lappusen. Sopivaa sikäli, että RTN:n (kulahtaneet) patikset ovat muuttokamoissa piilossa.
a9b79-dsc_3251
Lanka: 4-kertainen Drops Fabel, 151 Guacamole
Koukku: 5 mm Novitan kimalleasia (ajoi asiansa oikein hyvin)
Malli: impro.
Menekki: tasan kerä.
Guacamole-lanka on ostettu n. tammikuussa, kun olimme erityisen uutuudenviehättyneitä avokadon mahdollisuuksista. Oli sillä hetkellä lankakaupassa jotenkin tosi vitsikästä tämä, joskaan ei kaunista. Saattaa itse asiassa olla myös viimeinen kerta, kun hankin lankaa varta vasten patalappuun, ellei jossain tule vastaan vaikka kurkku- tai punajuurisalaattia. Tuleeko teille äkkiseltään mieleen muita ruokalajilankoja?

Sovelsin silmukkamäärät virkatessa ja ihan kiva tuntui tulevan. Tekele kyllä meinasi raivoisista lisäyksistä huolimatta pyrkiä kupille, joten opettelemista riittää vielä. Lankaa jäi hieman uupumaan viimeisen ks-kerrokselta, mutta eipä tuo haittaa. Kiinnitin lenkin vasta kahden silmukan päähän saadakseni reilun aukon aikaisekssi, minua kun niin tympäisee aina täsmätä ja ährätä lappuja naulakkoon.

Ja siitä tynnyristä.. Olen hyvin iloinen, sillä jäljellä on enää kissanhirvitys ja hepanteko! Ukkitakki, Gilmore-liivi, turkoosi pipo, siistitty Amelia-takki ja ystävän hattu ovat kaikki päätyneet takaisin kerälle. Ukkitakista on kehkeytynyt nappeja vaille Shalom ja Eliina-huivi on saatettu valmiiksi. Tuuletan!

Matto.

Melkein unohtui kertoa tästä männä päivänä valmistuneesta matosta! Ostin kuteet loppukesästä Vantaalla käydessäni Ogelin Lankamaailmasta. On aina parasta, kun Rokkitähtinörtin Äitin kanssa ratsaamme kierrätyskeskukset ja lankakaupat. Matto vilahti elokuun lopussa täälläkin keskentekoisena, mutta nyt se on valmis!
Aloitin maton virkkuuta heti Vantaalla ja edistyin kivasti n. 1,5 kg. Työ on ollut turhan suuri kuljettaa luentotekeleenä, joten jatko sai odottaa vapaailtaa tovin. Mukavan joutuisia ovat mattovirkkuut kyllä, mutta täytyy kyllä antaa pientä miinusta kallonpohjan ja hartioiden lihasten turmelemisesta. Oikeasti vika on kyllä itsessäni, sillä en vain osaa intopäissäni annostella sessioitani oikein.
Niin tai näin, maton halkaisijaksi tuli 90 cm ja trikookudetta humahti kuin huomaamatta 2,1 kg. Tykkään Juhannusruusun reunasta kovasti, mutta huomasin siihen uppoavan valtavasti kudetta! Purin monia kerroksia eikä aine tuntunut riittävän silti mihinkään. Päätin soveltaa reunuksen itse ja tehdä alkuperäisella mallilla seuraavaan, jos kudetta näyttää olevan runsaammin.
3ab1c-dsc_3118
Ohje: Juhannusruusu by Lankava

2. viimeinen krs: Reunuksen pohjustuksena 5 kjs, 2 ks kjs-kaareen, 5 kjs, 2 ks p-ryhmän keskelle. Viimeinen krs: *3 ks kaareen, 3 kjs, 2 ks kaareen* Toim. huom. jos teen saman reunuksen uudestaan, 4 kjs kaaret riittänevät pohjustuskerroksella. Reuna pyrkii aaltoilemaan.