SY-haaste: Pipo.

b2058-sy_002

Hattulaatikon kakkosvaihtoehdot paremman puutteeseen pääsivät uudelleen puikoille eheytettäväksi, kun Pipon ytimestä ja Silmukan saalistus haastoivat tammikuun Pipo-aiheelliseksi. Nämä kaksi pipoa ovat jääneet lyhyytensä vuoksi vähälle käytölle, joten nappasin ne haasteen innoittamana uudelleen käsittelyyn. Modaukset valmistuivat heti tammikuun ensimmäisinä päivinä, mutta haastetta toi yhden kuvan koneelle siirtämisen muistaminen, kun on ollut näitä asioita monta puuhattavana. Tästä lähin laitan kyllä ihan kaikki blogiasiatkin kalenteriin muiden tehtävien jatkoksi. Anteeksi siis taas haasteesta myöhästyminen. Mutta hei, ne pipot.

Ihan ensin vuonna 2011 oli näin:

32fb2-kollari

Harmaa: Kardiolaulajan pipo oli ensin hyvä, mutta teki nopeasti lyhenemis-, levenemis- ja huopumistempun. Plääh.

Valkea: : Blogisti Amsterdamissa 2011 syöttämässä sorsia. Hattu neuloutui HKI-AMS–lennolla vieressä istuvan hollantilaisrouvan iloksi. Vailla yhteistä kieltä sain yläpeukun hollanniksi sovitellessani valmista vilsaa. Hyvä neulehetki siis. Piposta tuli vain makuuni liian lyhyt, vaikka harmillisesti kuva ei tätä kerro.

Ja tällainen oli alkutilanne tammikuussa:

d35a8-ennen

Miehen harmaasta alpakkapipasta on kolmessa vuodessa tullut jo melkein kipa. Valkoinen oli makuuni vähän lyhyt ja yritin lopulta saada siihen elämää tupsulla. ..Ääh. Lisää mittaa molempiin ja tupsu ainakin tässä vaiheessa pois.

Ensimmäinen entrattava hattu oli siis kolme vuotta sitten neulottu harmaa alpakkapipo, joka lyhenemistaian tehtyään jäi hattulaatikkoon pitkäksi aikaa. Kardiolaulajakin jo kainosti tiedusteli, voisiko pipon saada jollain tavalla peittämään taas korvat. Lankaa oli vielä jäljellä, joten alareunalle oli helppo tehdä jatke yläosan huovuttua purkamattomuuskuntoon.
68f5c-pc3a4c3a4ttely
Pääsin kätevästi kokeilemaan samalla Jeny’s surprisingly stretchy bind-offia. Joustavahan se, ja kätsy. En vain oikein ollut varma tuosta oikealle näkyviin tulevasta ”ketjusta” tässä pipossa. Yleensä käytän erityistä joustoa vaativiin kohtiin ”neulo 2, neulo ne yhteen” -päättelyä, jolla tulee vähän samanoloinen, mutta jotenkin simppelimpi reuna. Purkaahan tuo sitten piti. Päädyin lopulta päättelemään ihan löyhänä ylivetopäättelynä. Lisäsin samalla vielä reilusti pituutta, että reunan saa taitettua kaksinkerroin.

0020f-valkea_pipo_modOma pipo ei ollut huopunut, joten sitä oli helppo jatkaa yläreunastaan. Ny se on hyvä ja ollut päässäkin melkein joka päivä. Kiitos siis haasteesta!

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”SY-haaste: Pipo.

  1. Hieno tapa toteuttaa haaste! 🙂 Vanhojen neuletöiden tuunaus on mahtavaa! Miksi jättää siis jonkun vian omaavaa työ marinoitumaan laatikon pohjalle, kun sen korjaamiseksi voi tehdä jotain 😀 Kiitos kun osallistuit haasteeseen! 🙂

    Tykkää

  2. Oiii hienoo että sait vanhat pipot taas käyttökuntoon! Ei tarvinnu heittää pois 🙂 Kiitoksia miunki puolesta näin mahtavasta osallistumistavasta!

    Tykkää

  3. Hienosti entratut pipot! Huopuminen on yks kerpele, mullaki pari pipoa menneet ihan surkeiksi loskasateissa jne. Onneksi aina voi tehä uusia (jos motivaatio riittää xD) tai tälleen hienosti pelastaa vanhat!

    Tykkää

  4. Niinpä! Tuokin alpakkalanka oli ihan mieletöntä kamaa. Miksi sen piti painaa itsetuhonappia! Kolmen talven päästä tuo harmaa pipo on varmaan letkeysluokkaa uunipelti, jolloin sitä pitää varmaan käyttää säilytyskorina. Mutta menköön siihen asti vilsana.

    Tykkää

Kerro, niin mekin tiedetään!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s