Nyt kävi näin.

Ei mennyt ihan kässärin mukaan tämäkään neule, jos eivät Lootus-lapaset tai villasukatkaan. Kuvassa esiintyy Veera Välimäen ihana Still light -tunika. Ensimmäinen kerä tuntui ihan opettelulta ja piti vähän välillä hakea inspistä tekemiseen Ravelryn valmiista projekteista, mutta toisen kerän kohdalla opin jo pitämään meditatiitivisesta pyörösileästä ja sopivin väliajoin esiintyvistä lisäyksistä. Kahden ja puolen kerän kohdalla olin jo henkisesti voiton puolella ja päätin sovittaa. Nyt saisin vieläkin enemmän potkua seuraaviin keriin! Mutta taas tapahtui olemus* ja toteutunut koko lähentelee enemmän ällää kuin ässää, vaikka tiheys muka täsmää ja puikot on samat kuin ohjeessa. Ei se mitään. Ei olisi paljon huvittanutkaan onnistua kerralla.
Poistin puikot työstä ja napsin silmukkamerkit talteen. Tottunein ottein pyörittelin kahden ja puolen kerän verran Dropsin Alpacaa kerälle. Tässä useamman Alpaca-kerän pyöritelleenä Pappatakin ja tämän projektin tiimoilta totean vain, että yhdessä kerässä on lankaa noin omenankokoiseen palloon.
Outoa on se, miten nykyään ei enää harmita neulemöngät. Mitä siitä pitää päätellä? Ettei aidosti olisi halunnutkaan tehdä sellaista neuletta? Vai onko näitä susia (sori, sudet) tullut jo niin paljon, että olen tyystin turtunut purkupäätöksiin? En osaa sanoa.
Mitähän tämän kanssa. Nyt oli koko S ja 3 mm puikot. Uskaltaisikohan yrittää uudestaan XS ja 2.5 mm välineillä? Sen ainakin tiedän, että jos päätän kokeilla onneani uudestaan, teen pääntien resorin pienemmillä puikoilla kuin muun työn – kuvasta huomaa, että resori olisi mielellään kääntynyt eteenpäin. Olipa hyvä, että tuli purettua koko teos, niin ei käänny.
17de0-stilllight_purkuun

*tyttären sadunkerronnallinen tapa kuvata yllättävää käännettä.

Advertisements

8 kommenttia artikkeliin ”Nyt kävi näin.

  1. Olemus. 😀 Aivan mainio sana!Mua tahtoo purkaminen aina nakertaa ihan hulluna, mutta toisaalta, jokainen purettu työ opettaa aina jotain. Uusia tapoja kiertää kirosanoja, ainakin. Kuten voi ananaspassio!

    Tykkää

  2. Olemus. 😀 Aivan mainio sana!Mua tahtoo purkaminen aina nakertaa ihan hulluna, mutta toisaalta, jokainen purettu työ opettaa aina jotain. Uusia tapoja kiertää kirosanoja, ainakin. Kuten voi ananaspassio!

    Tykkää

  3. Eih, sympatiseeraan! Mutta vesitosi on kyllä se, että ei noin kauniin väristä lankaa voi jättää sellaiseen olomuotoon, missä se ei pääse käyttöön 🙂 Mä oon vuoden alusta pitänyt neulepäiväkirjaa, mihin oon raapustellut kaikki tekemiset ja niistä huomiot – ja yhä edelleen merkinnöistä päätellen mä puran enemmän kuin mitä saan valmiiksi asti (jos yhtään lohduttaa :D). Sulla on kiva ploki!

    Tykkää

  4. Tuo Sokkopöllön mainitsema ananaspassio on kätevä! Täytyykin alkaa harkitsemaan..Nimittäin mä oon viikon ajan aloittanut ja purkanut parhimpina päivinä parikin työtä. Ei suju, ei onnistu. Liian tylsää tai liian vaikeaa tai jotain. Viimeksi tänä aamuna nyt katselin, kun kissat olivat yön aikana riekkuneet ja puoliksi kerineet lankakerää auki… Tai tuli ehkä sellainen fiilis, että ”niinpä, nyt sen saa luvan kanssa purkaa”. Mutta kyllä ihailen sun sinnikkyyttä!

    Tykkää

  5. Tuo Sokkopöllön mainitsema ananaspassio on kätevä! Täytyykin alkaa harkitsemaan..Nimittäin mä oon viikon ajan aloittanut ja purkanut parhimpina päivinä parikin työtä. Ei suju, ei onnistu. Liian tylsää tai liian vaikeaa tai jotain. Viimeksi tänä aamuna nyt katselin, kun kissat olivat yön aikana riekkuneet ja puoliksi kerineet lankakerää auki… Tai tuli ehkä sellainen fiilis, että ”niinpä, nyt sen saa luvan kanssa purkaa”. Mutta kyllä ihailen sun sinnikkyyttä!

    Tykkää

  6. Sokkopöllö: Ehdottomasti voi ananaspassio! 😀 Olen jo mielessäni käyttänyt useita kertoja 😀 Purkaminen tosiaan opettaa aina jotain. En enää yhtään kestä hillota töitä pitkään, kun tietää, ettei tule hyvä. Purkuun, mieli tyhjäksi ja lanka parempaan käyttöön! Loppuu se vatvominen ja vapautuu sekin energia parempaan käyttöön! :)Heidi: Aika mahtavaa, siis erillinen päiväkirja blogin lisäksi? Vau! Krhm, minulla on langankulutustaulukossani purkusarake, koska haluan tietää, kuinka paljon suunnilleen neulon vuodessa, en sitä, kuinka monta kiloa valmista tulee 😀 Minustakin tuon langan väri on mahtava ja kyllä minä ehkä tuon saman aloitan siitä uudestaan. On se vaan niin kiva mallikin. :)Heidi Y: Minulla pahin purkuvimma oli syksyllä. Silloin palasi moni suuri neule takaisin keräksi. Ah! Mutta kyllä se aina vapauttaa, vaikka joskus turhauttaakin. 🙂 Kai tämä neuleiden sujuminen on vähän sellaista kausittaista.. Minusta ainakin tuntuu, että joskus ei millään mikään onnistu ja sitten tuleekin vaihe, kun kaikesta tulee vähän aikaa kivaa.

    Tykkää

  7. Joo! Tuo on ihan totta. Siis että kausittain joko onnistuu ”kaikki” tai sitten ei yhtikäs mikään. Ehkäpä sen takia on kiva haalia myös niitä muita harrastuksia (käsitöitä tai ei) ja sitten ns. kuivina kausina keskittyä enempi niihin 🙂

    Tykkää

  8. Joo! Tuo on ihan totta. Siis että kausittain joko onnistuu ”kaikki” tai sitten ei yhtikäs mikään. Ehkäpä sen takia on kiva haalia myös niitä muita harrastuksia (käsitöitä tai ei) ja sitten ns. kuivina kausina keskittyä enempi niihin 🙂

    Tykkää

Kerro, niin mekin tiedetään!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s