Lootus-lapaset.

Näpyttelin edellispostauksen innoissani puhelimella kesken neulomisprosessin. Vallan mukavaa on kyllä kirjoneule, sanon! Yllätyin, miten nopeasti lapaset syntyivät – nostin kutimen käteen aina sopivan tilaisuuden tullen ja yhtäkkiä vaan tajusin, että olen, perkule vie, tehnyt molemmat peukaloita vaille valmiiksi.

bd63f-lootus1Olin jo purkaa koko tekeleet, kun kiristivät näin, mutta päätin antaa vedelle tilaisuuden. Ikinä ei voi yliarvioida pingotuksen vaikutusta neuleeseen!

bd981-lootus2Vesi teki niistä jopa tasaiset! Leveys ei muuttunut, mutta pituutta tuli ikävästi ylimääräinen sentti lisää. Ei haittaa. Ensi kerralla pienemmät puikot ja homman pitäisi korjaantua.

Jätin peukaloihin ohjeen mukaan 10 silmukan merkkilangan, joka oli minulle aivan liikaa. Ensi kerralla laittanen ehkä 7. Kun molemmista sivuista vielä piti poimia 3 silmukkaa lisää, peukalosta olisi tullut valtaisa. Toki sen piti olla kirjoneuletta ja sehän aina vähän pienentää lopputlosta, mutta siltikin. Ratkaisin peukalot neulomalla kaksinkertaisella langalla, kun yksinkertaisella tuli liian tuulettuvat. Kavensin ylimääräiset silmukat pois molemmilla sivuilla ja onhan ne aika rötöskät. Käteen istuvat kuitenkin ihan kivasti.

211ea-lootus4
Malli: Lootus-lapaset by Milliini
Puikot: 3 mm
Lanka: Garnstudio DROPS Alpaca 2921 + pihlajavärjätty Nalle.
Muuta: ranteet neulottu molemmilla langoilla, mutten muista enää silmukoita. Taisi olla 40?
Varsinainen murheenkryyni tuntuivat silti olevan. Hinguin tehdä ne näillä sävyillä, mutta kirjottuani pätkän huomasin, ettei kuvio erotu pätkävärjätystä langasta yhtään, kun siinä on samaa vihreää kuin pihlajalangassakin. Purku, langanvaihto pinkkiin Alpacaan. Vääränkokoinen ranne. Purku. Halusin värit toisin päin ja hyvän matkaa ensimmäistä neuloneena tajusin, että pinkithän näistä tulee. Kivemmat olisivat minusta olleet toisinpäisinä. Lisäksi en osannut pitää lankajuoksuja riittävän löysinä ja puikoilta noustessaan lapaset näyttivät ihan törkeiltä ruppanoilta. Loppukavennuksetkin menivät reisille, kun en hoksinut yhtä silmukkaa kaaviossa. Mutta tein ne! Ja yliviivasin tämän vuoden to-do-listalta hähä. Ja oikeasti kyllä tykkään näistä. Ja siitä, että ne muistuttavat minua oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumisesta sekä sen myötä kehittymisestä, vaikkei ensimmäinen yritys tuokaan aina kultaa.
Mistä puheenollen, aloitin tänään kuntosaliharrastuksen enemmän harrastuneiden kavereiden ohjauksella ja olen asiasta hyvin, hyvin iloinen. Olen aika varma, että myös 40 vuotta vanhempi minä tulee myhäilemään tyytyväisenä. Aiemmat satunnaissalihommat ovat olleet kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa – ei ohjelmaa, ei säännöllisyyttä, ei kehittymistä tai kahta päivää pitkäkestoisempia hyötyjä. Olo oli tänään salille mennessä tuhannen epävarma ja -miellyttävä. Mutta lähtikin maistumaan tehdä ensimmäistä kertaa maastavetoja, penkkiä ja taljoja ja tuntea, että nyt tehdään eikä silitellä! Epäsäännöllisiä jaksojakin varmasti tulee, mutta nyt on ihan eri pohja lähteä myös niitä taittamaan, kun on tsemppaava porukka taustalla. 🙂
Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Lootus-lapaset.

  1. Nuo on kyllä kivat! Mäkin haluisin tehdä jotkut kirjoneulelapaset, kun en semmoisia ole tehnyt.. Vaan ei ole osunut kivaa kuviota kohdalle vielä 🙂 Yhdet lapaset tuossa oliskin puikoilla…Ja tsemppiä kuntosaliharrastukseen 🙂 Mulla sitä kesti viime vuonna viisi kertaa ja sitten lopahti innostus. 😀 Mutta jos on tuolla tavalla kavereita tsemppaamassa, niin mikäs siinä! 🙂

    Tykkää

  2. Heidi Y: Näiden kuvio minusta kiva ja se oli mukava tehdä myös. 🙂 Varmasti minunkin kuntosaliharrastuksen kanssa tulee jossain vaiheessa henkinen tenkkapoo, kun alkuinto hälvenee. Sepä onkin yleensä uusien tapojen muodostamisessa se rankin vaihe, mutta kun sen yli pääsee, on tapa jo niin ytimessä, että se kuuluu jo kalustukseen. :)Päivityksiä: On kyllä kivasti lämpimämmät kuin pelkästä Nallesta tehdyt! :)Emma: No eikö! Lankajuoksut taustalla vaikuttaa kyllä paljon. :)silmukan saalistaja: Laitoin lapaset veteen vähäksi aikaa ja puristelin niin, että vesi menee varmasti kuituihin. Rullasin lapaset pyyhkeeseen (tässä vaiheessa voi irrota jonkin verran karvaa) ja painelin rullaa kehon painolla kuivemmaksi. Laitoin lapaset kuivaustelineen päälle kuivumaan tasona ja vaikka näyttivät siinä vaiheessa ihan tajuttoman isoilta, olivat kuivana kuitenkin ihmeesti oikean kokoiset, mitä nyt pituutta tuli tosiaan pikkuisen lisää.

    Tykkää

Kerro, niin mekin tiedetään!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s