Minustako elokuvien ystävä?

Nyt ei millään tavalla liity käsitöihin kirjoitukseni, vaan elokuviin. Kaipaan vinkkejä.

En pidä elokuvien katsomisesta. Nyt se on sanottu. Välttelen sitä mahdollisuuksien mukaan, mutta aina silloin tällöin tulee sosiaalisia tilanteita, joissa parempi toleranssi olisi kohdallaan. Se, että tiedän muiden tahtovan katsoa elokuvaa ja että minun oletetaan olevan mukana, laukaisee useimmiten henkisen allergisen reaktion. Enkä halua olla ilonpilaaja. Haluaisin osata viihtyä tai edes tuntea oloni neutraaliksi. Toki aina voi poistua paikalta, mutta se ei harvoin porukassa ollessa tunnu kovin houkuttelevalta.

Listasin ongelmaa havainnollistaakseni muutamia asioita, joista en elokuvien katselussa pidä.

  • Elokuvatilanne tulee usein eteen, kun olen jo tehnyt päivän työt eli olen jo valmiiksi hieman väsynyt. En siinä tilassa yleensä jaksa enää tutustua kymmeneen uuteen ihmiseen ruudulla, opetella heidän nimiään ja elämäntarinoitaan ja arvuutella heidän agendojaan ja elokuvan seuraaminen on hyvin raskasta, oli genre mikä hyvänsä.
  • Koulun ja kahden työn viedessä paljon aikaa pimeässä istuminen ja toisaalta hiljaa oleminen porukassa parin tunnin ajan ei yleensä ole se, mitä haluaisin tehdä, kun näen muutenkin kavereita koulun ulkopuolella ani harvoin.
  • Tylsistyn elokuvissa äärimmäisen nopeasti etenkin tilanteissa, joissa ei voi samalla neuloa.
  • Siitä seuraa, että mietin jatkuvasti, milloin elokuva loppuu. Haluaisin valita olla tyytyväinen missä ikinä olenkin, mutta elokuvien aikana se on valtavan haasteellista. Toisaalta se on siksi valtavan hyvää mindfulness-harjoitusta.
  • Olen pitänyt vain parista-kolmesta elokuvasta ja itse sisältöön pettymisen riski on huomattava.
  • Harvoin kuitenkaan petyn niin paljon, että haluaisin palata siihen myöhemmin keskusteluissa.

4b331-imagesMinä elokuvissa. [kuva]

Minulle ehdotettiin jo siirtymistä lyhytelokuviin, mikä oli minusta aivan mahtava neuvo! Kuinka sosiaalista olisi, jos kaikki porukassa näyttäisivät vaikka pari lempparilyhäriään ja niistä sitten keskusteltaisiin. Jo tämä neuvo vie varmasti eteenpäin.
Osaatteko yhtään eläytyä tilanteeseeni ja olisiko jollakulla vinkkejä, kuinka sitä voisi kohentaa? Mahdollisesti jopa (lyhyt)elokuvasuosituksia? Pidättekö elokuvien katsomisesta luonnostaan?
Advertisements

10 kommenttia artikkeliin ”Minustako elokuvien ystävä?

  1. Mä oon sun kanssa samaa mieltä. Mä en pidä elokuvien (tai telkkarin) kattelusta. Silloin pitää olla hiljaa, jos ei saa pauselle, ni ei voi mukamas käydä vessassa, leffalippujen ostaminen on mun mielestä rahan hukkaanheittämistä. Mä osaan joo eläytyä leffaan, usein sillä lopputuloksella, että mulla on loppupäivän paha mieli jonkun leffassa pakit tms saaneen puolesta tai muuten vaan ahdistaa joku fiilis mikä on jäänyt leffaa katsoessa päälle.Ainoita elokuvia, joita oikeasti voin ja haluankin joskus katsoa, on sellaset tyhjäpääräiskintäleffat, kuten vaikka expendables tai a-team. Niissä on komeita miehiä ja niitä katsoessa voi vaikka neuloa samalla, kun ei tartte vakavasti keskittyä. NII! 🙂

    Tykkää

  2. Hahaa, saako sanoa, että jes? 😀 Luulin olevani ainoa. Minullekin jää joskus kurja fiilis loppupäiväksi tai ainakin täytyy psyykata itsensä pois turhasta kurjasta olosta.Hauska tuo action-leffahuomautuksesi siinäkin mielessä, että minusta juuri ne tuntuvat olevan sitä kaikkein parasta unilääkettä. Erityisen unettaviksi olen havainnut elokuvat, joissa on räjähdyksiä ja/tai takaa-ajoja. 😀 Kiinnostusaste on niissä niin matala, että kroppa sammuttaa itsensä 😀

    Tykkää

  3. Mun on vaikea eläytyä tilanteeseen, kun perheessä on elokuva-alan ihminen ja elokuvat on kieli, jota meillä on puhuttu niin pienestä saakka. Mutta allekirjoitan ehdottomasti ton lyhäri-vinkin: lyhytelokuvat ovat loistava taidemuoto ja sopivat just semmoset visuaaliseksi snackiksi, jos ei jaksa koko illan leffaa. Kannustan myös katsomaan niitä, ko ne on niin aliarvostettu taidelaji, mutta ovat ihan mielettömän innovatiivisia ja raikkaita. Tai sitten tietysti voisi ehdottaa kavereilleen tv-sarjan katsomista yhdessä, jossa jaksot ovat 30min tai 45min 🙂

    Tykkää

  4. Jännä, kun puhuit elokuvakielestä: minusta joskus tuntuu tietyssä porukassa, että se on nimenomaan ihmisten välillä sitä!Lyhytelokuvissa varmasti tulee vetoamaan minuun sanoman äärimmäinen tiivistäminen. Olen huomannut pystyväni eläytymään niihin paljon paremmin! Esimerkiksi tämä Kiwi!-animaatio ja Fallen herättävät niin paljon enemmän ajatuksia ja tunteita kuin keskimääräinen pitkä elokuva, joka usein tuntuu vähän valmiiksi pureksitulta.Tv-sarjat ovat kyllä muoto, josta varmasti löytyy paljon hyvää. Pidän juuri siitä, ettei minun tarvitse tutustua hahmoihin vain kahdeksi tunniksi vaan voin viettää heidän kanssaa pidemmänkin aikaa, jos haluan. :)Fallen: http://www.youtube.com/watch?v=XX2teWwenpgKiwi!: http://www.youtube.com/watch?v=sdUUx5FdySs

    Tykkää

  5. Leffat, joissa oon nukahtanut kesken, ovat olleet Kill Bill 1 ja 2 😀 Molemmista olen nähnyt puolet ja sitten katkeaa filmi 😉 Muut olen joko jättänyt kesken tai keskittynyt johonkin ihan muuhun. Ja kyllä saa sanoa jes, nimittäin mäkin luulin olevani ainoa leffavastainen ihminen! Mua esim ärsytti suunnattomasti, kun yhdessä Tehy-lehdessä oli juttu elokuvien parantavasta voimasta, että voi käsitellä siis tunteitaan elokuvien kautta jne. Mä kun en vaivaudu tosiaan telkkariakaan laittamaan päälle, puhumattakaan jostain leffan katsomisesta/ostamisesta/vuokraamisesta. Ainoa kiva juttu leffavuokraamoissa on ne irtokarkit…… ja ku mies kattoo leffaa ni mä suunnittelen missä järjestyksessä syön karkkeja 😉

    Tykkää

  6. Meidän kaveriporukassa ”leffan kattominen” on vain syy tulla yhteen syömään ja hölpöttämään. Elokuvaan tulee aina oma kommenttiraita, jossa kommentoidaan mielipiteitä hahmoista, juonesta, eilisestä tentistä, sipulin itkettävyydestä, elokuvassa käytetystä autosta ja näyttelijän muista elokuvista. Kukaan ei oletakaan täyden keskittymisen olevan elokuvassa, ja toisaalta elokuvasta keskustelu auttaa juoneen keskittymiseen.Minusta toimintaleffat ovat kivoja, tykkään myös useista fantasia/scifi ja seikkailuelokuvista. Elokuvat ovat kamalaa piinaa, jos niissä on pelkkää draamaläpäläpää ja ei mitään juonellista toimintaa. Kuten esim. juuri tuo expendables. Se oli mielestäni äärimmäisen tylsä ja ne miehet eivät oikein istu minun miesmakuuni. Sen sijaan lemppareitani ovat mm. Zombieland, Kummeli -elokuvat ja Liisa Ihmemaassa.Jos ei elokuviin jaksa panostaa, niin suosittelen myös erilaisten sarjojen dvd-bokseja. Niitä voi sitten kavereiden kanssa katsoa jakso kerrallaan, niin kauan kuin jaksaa keskittyä. Addams Familyä minä ainakin jaksan katsoa uudestaan ja uudestaan. Myös sarjoja, joissa on joka jaksossa eri juoni, voisi kokeilla ei-elokuvanystävälle.

    Tykkää

  7. Jotenkin jännä lueskella muiden kommentteja aiheesta. Mä oon tosi paljon saanut kuulla palautetta mun huonosta leffamausta, mikä sinänsä on hauska sanoa ihmiselle, joka ei elokuvien katsomisesta ei nauti. Jos elokuva on kovin tunteellinen, siihen joutuu täysillä keskittymään, siinä on surullisia kohtauksia, tunnet ehkä myötähäpeää jossain idiootissa komediassa jne, ni ahdistunut fiilis on taattu ja se varmasti kestää koko loppupäivän. Voihan se olla, että mulla on joitain patoutumia sisälläni, mutta kyllä mulla on niille ihan muut käsittelytavat. Harvoin on elokuvasta jäänyt hyvä fiilis, oli se sitten mikä leffa vain.

    Tykkää

  8. Hmm, näemmä kaikilla on kovin omat tapansa ”käyttää” elokuvia. 🙂 Ehkä minäkin löydän omani! Eilen vilkuilin muutaman lyhytpätkän ja yllätyin siitä, että tunsin oloni oikein mukavaksi. Ehkä tämä tästä! 🙂 Kiitos ajatuksistanne!

    Tykkää

Kerro, niin mekin tiedetään!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s